Kivikauden kautta kotia kohti

Pyhä-Häkin patikkaretkemme oli sen verran lyhykäinen, että olimme jo hyvissä ajoin valmiina jatkamaan matkaa eteenpäin. Seuraavaksi yöksi meille oli varattu majoitus Peurunkaan, Laukaaseen, joten ajomatka ei olisi pitkä. Näin jälkikäteen ajatellen, kun aikuisiällä löytyneen siskon tapaaminen Jyväskylässä ei rallien takia ottanut onnistuakseen, olisimme ihan hyvin voineet huristella heti patikoinnin jälkeen suoraan kotiin...

Noh, joka tapauksessa pidimme kiinni suunnitelmasta, pääsisinpähän minäkin illalla pulahtamaan kylpylän altaisiin. Sitä ihan odotin!

Kuten jo mainitsin, aikaa oli yllin kyllin. Kävimme täyttämässä kurisevat vatsamme Saarijärvellä ABC:llä ja ruoka oli tosi hyvää! Kylläsin vatsoin oli hyvä tehdä extempore -käynti Kivikauden kylässä. Sinne päädyimme seuraamalla opasteita päätieltä.

Lunastimme pääsyliput, mutta emme osallistuneet toiminnalliseen tuokioon, joka olisi maksanut vielä lisää. Päädyimme katselemaan tätä turistikohdetta ihan omin nokkinemme. Ja en haluaisi sanoa tätä, mutta sanon kuitenkin. Nämä pääsylippurahat menivät kyllä kankkulan kaivoon! Tämä matkailunähtävyys oli ihan ... kivikaudelta!

Alueelta on ihan oikeasti löytynyt kivikautisia leirejä tai niiden jäänteitä. Nyt paikalle oli rakennettu kylä kuvitellen, millaista siellä olisi oikeasti ollut 5000 vuotta sitten. Minulla ei tainnut ollut tarpeeksi hyvä mielikuvitus... Ehkä täällä on ollut kutakuinkin hienoa silloin, kun kohde on ollut uusi, mutta nyt se näytti aika murheelliselta. Ansat, joihin muka eläinten pitäisi mennä, olivat kuivuneiden lehtien ja hämähäkin verkkojen peitossa. Niin no, tarkoitus tietenkin on, että eläin ei tajua menevänsä ansaan, mutta ei nämä rakennelmat vakuuttaneet. Muutenkin leirissä roikkuneet saalisraadot vain puistattivat ja tekivät surulliseksi. Toki entisaikojen ihmisten on pitänyt metsästää elääkseen, mutta oliko kylässä muka kerralla näin paljon ruokaa?

Yhdestä puusta veistelyilla ruuhilla olisi periaatteessa voinut käydä meloskelemassa, mutta koska vesi oli alhaalla ja sää tuulinen, sitä ei suositeltu. En kyllä olisi halunnutkaan.

Kierrettyämme kivikauden kylän, meillä olisi ollut mahdollisuus samaan hintaan tutustua vielä meteoriitin putoamisen aiheuttamaan törmäyskraateriin, mutta oli niin kylmä ja kivikauden kylä ei ollut vakuuttanut, joten päätimme suoria suoraan autolle ja ajella majapaikkaamme.

Edellisellä Peurungan vierailulla en oikein vakuuttunut paikasta. Jäi halju fiilis. Mutta onneksi annoin Peurungalle uuden mahdollisuuden, sillä nyt kokemus olikin paljon parempi!

Kävimme ilmoittautumassa saapuneiksi päärakennuksessa ja saimme avaimen rivitalossa olevaan huoneeseemme. Se oli hyvin lähellä päärakennusta, joten sieltä oli helppo ja nopea kipaista niin illan uintireissulle kuin aamun aamiaisellekin.

Aamupala oli oikein maittava ja runsas. Tämän voimin jaksoi hyvin ajella kotiin suorinta tietä. Pohdimme, olisimmeko käyneet Hitonhaudalla näin kesäkelissä, mutta Jyväskylän rallien erikoiskokeita ajettiin samana päivänä Laukaassa, emmekä halunneet jäädä mihinkään mottiin rallien takia... Koska emme tunne seutua hyvin, emme osanneet tulkita rallitiedotteita. Ihan hyvä valinta oli ajaa suoraan omaan kotiin. Johan tuota oli tullutkin reissattua.

Aamupalan jälkiruoka.

Aamupalalta palatessa nappasin kuvan hotellin eteisaulan kivipatsaasta. Kivan näköinen.

Oli meillä kiva ja antoisa reissu. Mutta kotiin oli kiva palata valmistautumaan seuraavaan lähtöön...