Ihan pihalla

Alkuviikosta satoi astetta rankemmin. Oli se mainio juttu, että olin ehtinyt takaisin kotiin koiralenkiltä. Muuten olisi tullut suihkuteltua julkisesti. Terassilta oli hyvä katsella kuinka taivaan hanat olivat ääriasennossa.

Hyvä, että satoi. Luonto oikein huutaa rutikuivuuttaan.  Saatiin kasteluvettäkin jemmaan mukavasti.

Muuten olen yrittänyt joka välissä napsia kuvia pihalta. Nimenomaan yrittänyt... Aina tulee joku keskeytys, eikä kuvaaminen juuri edisty. Esittelen nyt kuitenkin ne muutamat otokset, jotka olen onnistunut ikuistamaan muistikortille.

Kun keväämmäällä järjestelimme huonekaluja uudelleen, piti tyhjentää lipastoista laatikoita. Yhdestä laatikosta löytyi joku vanha kukansiemenpussi, jonka olin saanut jostakin jonkinlaisena lahjuksena. Kasvimaata tehdessä pistin siemenet multaan ja eipä aikaakaan, kun siemenistä oli kasvanut kukkivia kukkia.

Pieni kääpiöomenapuumme Vuokko on ollut epäonnen puu ja se on lyhyen elämänsä aikana kohdannut monia vastoinkäymisiä. Silti siinä tänä vuonna on yhdessä oksassa niin paljon hedelmiä, että puu hädin tuskin kestää pystyssä. Muu puu onkin sitten ihan hedelmätön... 

Tänä vuonna näyttää muumiotautikin pysyttelevän kurissa, joten ehkä jopa saamme syödä nämä puun hedelmät.

Purkissa kasvava maanpeiteruusuni ilahduttaa vaaleanpunaisin kukin. Jännästi kukat ovat täplikkäitä, ihan kuin jauhemainen väriaine ei olisi sekoittunut tasaisesti.

Tykkäisin kuvata perhosia, mutta kahden nelijalkaisen ystävän kanssa liikkuessa se ei oikein ota onnistuakseen. Yhden perhoskuvan sentään olen ihmeekseni saanut taltioitua.

Saa nähdä tuleeko tänä vuonna yhtään talvikurpitsaa. Kyllä se taimi kukkia pukkaa, mutta pallerot eivät ala pullistua. Ollaan jo niin syyspuolella kesää, ettei tässä enää hyvin pitkää kasvukautta ole jäljellä, joten jonkinlainen pallukka pitäisi jo olla kasvamassa.

Tässä välissä siirrytään Kotosen pihapiiristä sujuvasti mummolaan. Siellä nelijalkaiset ystävämme saivat kerrankin juoksennella ilman rajoittavia riimuja tai taluttimia. Voi sitä riemua! Heinäpellossa voi leikkiä piilosta.

Mummolassa marjapensaita riittää. Kummitäti oli mehumarjoja keräämässä.

Äidin vadelmapenkeissä kasvaa ihania herkkuja. Näistä on talveksi monet isot ilot ja niistä iloista pääsemme mekin tyttöjen kanssa osalliseksi. Kuopuksen kanssa keräsimme. Kiitos äiti!

 

Äidin pihassa kasvaa paljon upeita kukkia. Ihan kaikkia en ehtinyt kuvata, mutta näissä otoksissa on pikkuisen osviittaa kukkaloistosta.

Näin kauniin kesän aikaan ulkona pitäisi viettää niin paljon aikaa kuin vain suinkin mahdollista. Onneksi on nämä hoitokoirat, joten ulkoilua tulee pakosti paljon. Mutta pihahommat - ne ei oikein etene.