Yö melkein majakassa

Tiistaina pään painaminen tyynyyn illalla vaati hieman tavanomaisuudesta poikkeavia järjestelyjä. Olin nimittäin varannut meille yösijan Sälgrundin saarelta Kaskisten edustalta. Sinne meidät kuljetti venetaksikuski Kari Haggblom nopealla avoveneellään. Sää oli viileä ja tuulinen, joten onneksi oli tuulenpitävä takki!

Laiturilta oli 800 metrin kävelymatka idyllisestä metsäpolkua pitkin luotsiasemalle, jossa meitä jo odoteltiin.

 Pian jo alkoi pihapiiri häämöttää ja ensimmäisenä tietenkin katse kiinnittyi majakkaan!

Meille esiteltiin pikaisesti tärkeimmät paikat, kuten keittiö ja wc. Lisäksi kävi ilmi, että olisimme tällä kertaa paikan ainoat yöpyjät. Jee, rauhaa ei tulisi puuttumaan!

Kun saattajamme palasivat takaisin mantereelle, teimme uteliaina tutustumiskierroksen ja kurkistelimme sisään kaikista avoimista ovista. Kivalta näytti! Tänne mahtuisi mainiosti isompikin porukka yöpymään.

Alla olevassa kuvassa on meidän huoneemme, nimeltään Majakka. Nimeä ei tarvitse hämmästellä, kun katsoo, mitä ikkunasta näkyy.

Luotisasema on sisustettu hyvin viihtyisäksi ja siistiä oli kaikkialla!

Etukäteen oli huolestuttanut, miten yhteiskäytössä olevien vessojen ja kylpyhuoneiden kanssa käy eli miten kamalasti pitäisi jonottaa. No, nyt meille oli kummallekin oma vessa, joten jonotimme vähemmän kuin kotona, heh.

Kesken sisätilojen kuvaamisen, piti ottaa pari kuvaa luotsiaseman pihasta. Aitoissakin voisi nukkua.

Lisää kuvia sisältä... Tässä on hieno paikka istua ja katsella merelle ja majakalle.

Luotsiasemalla voisi mainiosti pitää vaikka kokouksia tai vaikka leirikoulua.

Alakerrassa oli isompi keittiö, mutta siitä minulla ei ole kuvaa. Meillä oli käytössämme yläkerran pikkukeittiö. Hyvin toimi!

Paikan sisustus oli kekseliäs ja merihenkinen. Tämä kello tosin on pysähtynyt.

Parvekkeella patsastellut puinen merikapteeni hätkäytti pari kertaa. Se näytti niin siltä, että joku on oikeasti ikkunan takana...

Pitkään emme malttaneet sisätiloissa pysyä vaan kipaisimme rantakalliolle maisemia ihailemaan. Oli niin hienoa, että melkein henki salpautui!

Luotsiasema. Meidän ikkuna on ylhäällä oikealla.

Majakkaan olisi päässyt sisään maksamalla 6 euron maksun. Mutta sillä olisi nähnyt vain rappuset ja ikkunoista avautuvat näkymät. Ylätasanteelle ei asiattomilla ole pääsyä. Emme nähneet hohtoa siinä, että olisimme tornin sisäpuolella kavunneet raput ylös ja alas - näkyvyys ikkunoista ei voi olla kovin kaksinen.

Enemmän nähtävää riitti kiviseinien ulkopuolella.

 Tulipaikkakin olisi ollut... Harmitti, ettei meillä ollut makkaroita mukana.

Rantakalliot olivat niin lumoavat, että niille olisi voinut jäädä haaveilemaan loppupäiväksi. Jos olisi ollut hitusen lämpimämpi...

 

 

Merikohokki

 

Rohtovirmajuuri

Saunakin saarella on ja meillä olisi ollut lupa lämmittää se. Hetken pohdittuamme jätimme lämmityksen sikseen. Olimme haaveilleet meressä uimisesta, mutta kylmä tuuli ja saunan sijainti kaukana rannasta saivat meidät luopumaan suunnitelmasta.

Luontopolulle lähdimme!

Seurasimme valkoisia nuolia, joita oli piirretty sopivin välimatkoin rantakiviin.

Rantakukka

 

Lillukka, luulen

Läheisellä luodolla majaili melkonen lokkiyhdyskunta. Onneksi ne eivät pitäneet meitä tunkeilijoina.

Isomaksaruohoa ja muita kukkia

Rantatädyke

Luotoreippailun jälkeen maistui kahvi ja iltapala.

Kun aurinko alko laskea, maiseman väri muuttui.

Suunnistimme rantakalliolle katsomaan auringonlaskua. Mutta se laski niin hitaasti ja kalliolla oli niin tuulista ja kylmää, että luovutimme kesken kaiken ja lähdimme nukkumaan.

Olen aamuyökukkuja eikä yö Sälgrundissa ollut poikkeus. Piti valvoa aamuneljästä viiteen, mutta sainpahan siinä sivussa mukavat yökuvat majakasta.

Jo illalla huomasin ilokseni ihanat, miljööseen sopivat, pussilakanat, mutta vasta aamulla nappasin niiistä kuvan.

Aamupala oli hyvin samankaltainen kuin iltapala, mutta lisäherkkuna oli sentään mustat, lakritsinmakuiset pumpernikkelit.

Ennen saarelta poistumista ennätin vielä hetkeksi istahtaa neulomaan sukkaa idylliseen nurkkaukseen.

Kymmeneltä meillä oli laiturilla treffit venetaksin kanssa ja parin minuutin kuluttua olimme takaisin satamassa. Olimme suunnitelleet aamupäiväkse tutustumista Kaskisiin. Ajelimme kaupunkia pitkin poikin, mutta kaikki paikat olivat kiinni. Siis suunnistimme eteenpäin ja uusiin seikkailuihin.