Taas uusi reissupäivä

Toisen lomaviikon perjantaina herätyskello soi jo klo 04.00. Epäinhimillistä, mutta ylös oli kömmittävä. Viiden jälkeen olimme sedän kanssa jo Pääskylahden rautatieasemalla odottamassa kiskobussia, joka veisi meidät Parikkalaan.

Parikkalassa taas odotettiin. Nyt Joensuusta Helsinkiin menevää Pendolinoa. Onneksi se tulikin ajallaan ja matka jatkui taas.

Helsingissä olimme jo puoli kymmenen aikaan. Kävimme hakemassa esikoiselta avaimen, että pääsimme viemään tavarat ja varsinkin pakasteet esikoisen kotiin. Siellä odottelimme tyynen rauhallisina, että esikoinen sai työpäivänsä (joka oli alkanut jo neljän jälkeen) tehdyksi ja tuli kotiin puolen päivän maissa.

Siinä vaiheessa meillä kaikilla oli jo nälkä, mutta ruokapaikan valinta ei ollut mikään helppo nakki. Minulle olisi käynyt mikä vain, vaikka tortillat, joita muuten en syö, jos vaan voin valita muuta murkinaa. Mutta kun porukassa on yksi kasvissyöjä ja yksi lihansyöjä, joka ei voi syödä tulisia ruokia, meinasi mennä arpomiseksi. Iloisina luulimme jo löytäneemme oivan ruokapaikan, kun Kiilassa näytti olevan kunnon liharuokaa ja monenlaista kasvisruokaa. Juuri kun olimme jonottaneet itsemme kassalle, huomasimme, että se liharuoka olikin loppu! Piti taas lähteä etsimään einettä muualta.

Lopulta söimme Hesburgerin hampurilaisateriat, tai esikoiselle maistui soijatortilla. Jälkiruokaa emme ottaneet, sillä halusimme mennä myöhemmin kahville.

Pienesti shoppailimme. Minulla on jo jonkin aikaa ollut haaveena löytää mukava nahkatakki välikausitakiksi, mutta kun sitä ei heti löytynyt, luovutin. Ei ole kivaa kahdelle muulle roikkua mukana, jos ei itsellä ole mitään mielenkiintoa katsella kaupan tuotteita ja varsinkaan kun ei naisten liikkeissä sedälle oikein ole ostettavaa. Kävimme esikoisen asialla Monkissa ja sitten puksuttelimme ratikalla Kallioon Streatbeat-kauppaan, josta setä sai tehdä vaatehankintoja. Löytyi tosi hyvä paita ja kahdet shortsit, joten ei olllut hukkareissu.

Nyt teki mieli kahvia. Minun teki mieleni Regattaan, joten ajoimme sinne bussilla. Bussia tosin sai odottaa kuin kuuta nousevaa ja juuri kun aioimme lähteä etsimään kahvimme muualta, linja-auto kurvasikin paikalle.

Regatta on esikoisen entisen kämpän kulmilla, joten oli tutut kulmat. Ja on se niin sympaattinen tuo pieni kahvila!

Sisätilat on niin pienet, että jono yltää pitkälle ulos asti. Siinä odotellessa on hyvin aikaa katsella kahvilan mainioita somisteita ja ohjeita asiakkaille.

Regatassa on maanmainiot korvapuustit. Koko tosin on pienentynyt kovasti sitten viimenäkemän, mutta silloin pullani olikin niin raaka, etten pystynyt sitä syömään. Nyt herkku oli oikein maistuvainen. Setä tyytyi pelkkään kahviin ja kuopus valitsi voisilmäpullan.

Kahvilassa ei ollut (onneksi) niin tungos kuin joskus aiemmin, mutta oli siellä kuitenkin kuokkavieraita. Jos maksavat asiakkaat eivät viitsineet astoitaan korjata pois, kuokkavieraat tulivat paikalle huolehtimaan jätehuollosta.

Tarkkailija

Kahvittelun jälkeen napsin alueelta vielä pari kuvaa. Kivalta näyttää!

Piti vielä ohi kulkiessa napata kuva Sibelius-monumentista.

Päivälliseksi söimme piilolinssivuokaa. Ihan totta! Kuopuksen esikoiselle syntymäpäivälahjaksi antamasta kasviskeittokirjasta oli löytynyt herkullinen ohje, lihaton shepherd's pie. Siinä jauheliha korvattiin linsseillä ja kasviksilla. Koska linssi-kasvisseos peitetään piiloon perunamuusilla ja sitten koko komeus käytetään uunissa paistumassa, setä keksi ruoalle nimeksi piilolinssivuoka. Oli muuten maukasta!

Illalla olimme kaikki jo pitkän päivän jälkeen väsyneitä ja kävimme aikaisin unten maille, sillä huomennakin olisi aikainen herätys. Eli tarina jatkuu...