Kesän valkeat yöt

Vielä hetkeä ennen loman alkua pääsin Lissu-ystäväni kanssa hienoon konserttiin maailman suurimpaan puukirkkoon Kerimäelle. Kerimäen Osuuspankille kiitos sponssauksesta!

Ajelimme Lissun kanssa paikalle hyvissä ajoin, että ehdimme kahvittelemaan Kaivopirtille. Siellä olikin jo vallan tungos, monella muulla konserttivieraalla oli ollut samat suunnitelmat.

Vaikka vitriinin päällä olleessa kyltissä todettiin, että aina on hyvä syy syödä pala kakkua ja vitriinin kakkupalat näyttivät toinen toistaan herkullisemmilta, päädyimme kuitenkin pullaan. Se oli onnistunut valinta, ihanan makuista ja sopivan kosteaa herkkua, nam!

Pankin asiakasomistajat saivat liput edullisesti, vain 10 euroa piti pulittaa omasta pussista.

Noin puoli tuntia ennen konsertin alkamista aloimme hissun kissun nousta mäkeä ylös kohti kirkon ovia.

Meitä huvittu tuo Pelastustie-kyltti. Ihan oikeassa paikassa!

Konsertti oli Kesän valkeat yöt, esiintyjinä tenorit Jyrki Anttila, Tomi Metsäketo ja Petrus Schroderus sekä koloratuurisopraano Marika Hölttä ja säestäjänä Maija Anttila.

Puitteet olivat enemmän kuin kohdallaan ja vaikka istuimme melko takana, sain mielestäni ihan kelvollisia kuvia.

Ihan aluksi Jyrki Anttila toivotteli kuulijat tervetulleiksi ja kertoi käytännön järjestelyistä. Pian päästiin asiaan ja Marika Hölttä aloitti laulamalla Karjalan kunnailla niin, että ihokarvat nousivat pystyyn. Upeaa!

Käsiohjelmaa olisin kovasti kaivannut, mutta sellaista ei ollut. Niinpä nyt en enää muista muita esitettyjä lauluja, mutta ohjelmisto oli hyvin monipuolinen tangosta kansanlauluihin ja hengelliseen musiikkiin. Anttila kertoilikin välispiikissään, että kun jotkut ihmiset eivät tule kirkossa järjestettyihin konsertteihin, "koska he eivät ole hengellisiä ihmisiä", niin Jyrki Anttila on puolisonsa kanssa miettinyt, millaisia mahtavat olla hengettömät ihmiset... Niinpä!

Taitavia esiintyjiä ovat nämä kaikki taitelijat, mutta erityisesti tykkäsin tuosta Marikasta ja sitten Tomi Metsäketo yllätti positiivisesti aivan uskomattomalla äänellään ja taidoillaan. Marikan ja Tomi duetot olivat hienoa kuultavaa!

Taitelijat esiintyivät monilla eri kokoonpanoilla ja välillä yksinkin reilun tunnin konsertissa.

Siinä laulua kuunnellessa silmillä oli aikaa kulkea pitkin kirkon seiniä ja kattoa, sillä esiintyjiä en juuri nähnyt muun yleisön päiden takaa. Ihailin kattokruunuja ja sitten hämmennyin...

Puupallot, joiden varassa koko komeus roikkuu, näyttää aivan tyttönukelta, menneen ajan kansannaiselta. Eikös näytäkin?

Lopuksi kaikki neljä lauloivat yhdessä "Oi kiitos sä luojani armollinen". Yleisö kiitti esiintyjiä seisomaan nousten ja saatiinhan se encorekin. Hieno konsertti, kannatti mennä. Kiitos!