Seitsemisen Harjupolku

Tiistaiaamuna heipattelimme meidät majoittaneet ystävät ja suloiset koirakaverit. Nämä mäyräkoirat tosiaan tiesivät, kuinka vieraat lumotaan!

Majapaikastamme oli vain kivenheiton matka Seitsemisen kansallispuistoon, joka oli meillä päivän ohjelmassa. Koveron perinnetilalta olisi lähtetyt mielenkiintoiselta kuulostanut 6,3 kilometrin mittainen Torpparin taival, mutta ajoimme siitä ohi. Halusin vierailla Seitsemisen luontokeskuksella ja sieltäkin lähti monta mukavaa metsäreittiä.  Kahden kilometrin mittainen Runokankaan kulttuuripolku sopisi minulle kuin nappi raksiin, mutta matka oli liian lyhyt. Siksi valitsimme reitiksemme 5,2 kilometriä pitkän Harjupolun. Runopolku ja Harjupolku onnekseni kulki paljolti samoilla urilla.

Olimme luontokeskuksella pari minuuttia yli kymmenen ja ihmettelimme, miksi siellä oli ovet lukossa. No voihan nenä! Oli tiistaipäivä ja koko putiikki suljettu. Se avautuisi vasta keskiviikkona, alkuviikon olivat ukset lukossa. Harmitus! Emme tosiaankaan olleet ainoat oven rivassa roikkuneet, moni muukin kääntyi pettyneenä pois.

Onneksi luonto on aina auki ja polulle pääsimme, vaikka luontokeskus olikin suljettu. Polun alussa oli muhkea kelopuu juurakoineen koristeena.

Siis polulle!

Kiersimme mustalla merkityn rengasreitin.

Harjupolullakin pääsimme iloitsemaan Runokankaan runotauluista, jotka on tehty Kurun graniitista. Hieno idea, mutta valitettavasti teksti erottui aika huonosti kivisestä pinnasta.

METSÄN SYLI

Onneksi olkoon!

Olet juuri voittanut 

päivän yllätysarvonnassa

auringon matkan idästä länteen

rauhaa rajattomasti

suruillesi sammaltyynyn

määrättömästi metsän syliä

-Marja (sukunimestä en saa selvää)

AVOIN MAISEMA

Niin paljasta

metsä on 

avannut humisevan ovensa

valon,

valon kuvan

kävelen mihinkään tarttumatta

läpi männyn

läpi itseni

rakennan tuulesta talon

asun niinkuin asutaan

metsää

metsänkaltaista kotia.

-Riitta Penttinen

Tässä polut erkanevat eikä runoja ole tiedossa lisää ennen kuin loppumatkasta.

Täällä näin kesän enismmäiset mustikat. Teki jo mieli jäädä keräämään...

Pitkospuita astellessa katselin maastoa silmä tarkkana.

Ensin löytyi ihania lakan lehtiä, monivärisinä...

... sitten näkyi lakkojakin! Ensin nähtiin muutama ja sitten niitä näkyi vaikka kuinka paljon! Mutta ei ollut meillä oikeanlaisia varusteita lähteä suolle rämpimään eikä kippojakaan. Sinne jäivät suon keltaiset kultapallerot odottamaan toisia kerääjiä.

Pitkospuilla oli muitakin kulkijoita. Sam Makkonen oli ihan paikalleen jähmettynyt, mutta kohteliaasti se antoi tietä väistäen polun reunaan.

Polun varrella kasvoi myös yksi pieni sieni.

Kahvittelu- tai levähdyspaikkoja ei tämän polun varrella ollut. Paitsi tämä yksi, jossa oli kelopuut aseteltu päällekkäin. Teimme siitä heti meille oman suonreunakahvilan.

Joku oli ollut iloinen tästä levähdyspaikasta ja oli taiteillut polun merkkinä olleesta valkoisesta maalitäplästä hymynaaman.

Kahvitermarista ja eväänä olleistä Jaffa-kekseistä piti yrittää saada edustavia kuvia someen, heh,

Yhtäkkiä suota ylittäessä bongasin pienen sinisen perhosen lentelemässä sinne tänne. Hetkeksi se laskeutui sammaleelle kuvausta varten.

Yhden kelopuun runkoon oli luonto muovannut alassuin olevan sydämen.

Yhtäkkiä olimme taas runopolulla!

POLKU UUTEEN

Pienen päivänsäteen

polun päähän vien.

Käsi tarttuu käteen.

Minä tunnen tien.

Kysymyksinesi

uudeksi teet sen.

Miksi virtaa vesi?

Uiko hyttynen=

Voiko hauki haistaa?

Miksi kaatui puu?

Saako näitä maistaa?

Lahoaako luu?

Mikä on tuo sieni?

Mikä laulaa noin?

Kysy, taimi pieni.

Vastaan, jos vain voin...

-en saa ollenkaan selvää runon kirjoittajasta

LEVÄHDYS

Männyn oksa -

takana kirkas sini.

Kirkas sini 

kunnes päivä laskee

ja oksa käy levolle

odottamaan uutta aamua

levollisena

levollisena paikallaan.

-Kaarina Jantunen (tai Lintunen)

Ooh, lammella oli joutsenperhe! Yksi aikuinen oli poikasen turvana sillä aikaa kun toinen aikuinen oli syömässä kauempana.

VESI - LAMMEN PÄILYVÄ SILMÄ

Kesän kohdussa

yhjä ulpukan kukka.

Minun maailmani on

ikuisesti ympäri käännetty

vesilinnun muna.

-Anna Salmi

RUNOKANGAS

Ihoni (?) uurteisen kierteeksi kierrän

valojen rippeet pintaani hierrän.

Kehoni koukkuisen kieroon käännän,

varteni viiruisen vinoksi väännän.

Haarniskan kilvestä suojaa saavat,

palojen poltot ja kipeät haavat,

juureni imevät voiteita maan,

vanha luo uutta maaduttuaan.

-Heikki Partala

Niin tuli patikoitua Seitsemisen kansallispuistossa pieni kierros. Vähän se oli pettymys, kun luontokeskus ei ollut auki eikä polun varrella oikeastaan ollut mitään sellaista, mitä ei muualta löytäisi. Mutta mukava päivän liikuntatuokio saatiin autolla ajamisen väliin.

Matka jatkui kohti seuraavaa yöpaikkaa. Matkan varrelle jäi sopivasti Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto ja olisimme halunneet korkata senkin kiertämällä kahden kilometrin Katikankierroksen, jonka varrella olisi päässyt ihmettelemään samannimistä kanjonia. Mutta koska emme etsinnöistä huolimatta löytäneet polun lähtöpistettä, jouduimme jättämään suunnitelman sikseen.

Työkaverin vinkkaama Tapion Kauppa Päntäneellä löytyi paljon helpommin. Siellä sitä oli houkutuksia! Olin tiukkana itselleni, enkä ostanut kuin muutaman kerän... Tarvikkeet  muutamiin sukkiin ja yhteen neulepaitaan.

Sitten olikin jo niin nälkä, että olisin voinut syödä vaikka pieniä kiviä. Ajoimme Kauhajoelle ABC:lle syömään ja voi että maistui! Söin jotain kanaa ja se oli herkullista! Syötyämme kävimme vielä kaupassa eväitä iltaa ja seuraavaa aamua varten ja sitten käänsimme auton keulan kohti Kaskista. Mutta se onkin jo toinen tarina se.