...niin on tullut tässä loman(kin) aikana pidettyä hyvä huoli syömisestä. Monenlaista "oikeaa ruokaa" on nieluun uponnut, herkuista puhumattakaan. Viimeinen lomaviikko ei ollut poikkeus.
Herkkukategorian kruununa komeili sedälle syntymäpäiväksi tekemäni mansikkakakku. Neljän munan sokerikakkupohja, kostutus laktoosittomalla maidolla, väliin mansikkasurvosta tuoreista mansikoista ja laktoositonta kermavaahtoa. Päälle kermavaahtoa ja niin paljon mansikoita kuin mahtui. Ei tarvinnut jämiä kompostiin kipata...
Järkevämpää murkinaa kävimme kuopuksen, serkun ja serkun poitsun kanssa popsimassa Seurahuoneen uusitulla muikkuterassilla. Oikeastaan olimme kuopuksen toiveesta menossa tuohon torin pieleen Kalastajankojulle, mutta yhteensattumien summana menisimmekin sinne lounastamaan perjantaina. Siksi torstain päivällispaikaksi valikoitui muikkuterassi ja talon muikut.
Ensin kuitenkin kuvailin tietysti hienoja näköaloja vaivihkaa...
Ihan syötävän hyviä nämä rapeat ja makoisat muikut! Ja niitä oli niin paljon, että taatusti nälkä lähti!
Pois lähtiessä nappasin vielä alakerran uusitun aulan katosta kuvan. On se hieno!
Seuraavan päivän lounasseuraksi Kalastajankojulle sain sedän ja kuopuksen lisäksi lukioaikaisen ystäväni, joka nykyään asustelee Turussa. Koska hän valitsi ruokalistalta muuta kuin muikkua, piti minunkin matkia, ettei vaan pääsisi annoskateus yllättämään. Valintamme oli bratwurstia ja hirvimakkaraa perunamuusilla ja salaatilla, paitsi että ystävä valitsi uudet perunat. Vaikka onkin ehkä vähän aiheen vierestä syödä kalaravintolassa makkaraa, niin on kyllä sanottava, että oli ihan älyttömän hyvää! Tosin kojun muikutkin ovat ihan mielettömän herkullisia, että seuraavan kerran valinta tulee olemaan turkasen vaikea. Onneksi koju pian sulkee ovensa talven ajaksi, joten ihan pian en ole menossa sinne herkuttelemaan.
Turkulaistunut ystävä piti vielä viedä nauttimaan Savonlinnan kesän yhdestä hohtavista helmistä eli Sulosaaren Kalliolinnan lettukahvilasta. Jo maisema sinne astellessa oli jälkiruokaa mielelle.
Talo on kuin karkki kalliolla.
Ja ne letut! Ei voi tätä autuutta ymmärtää, jos ei sitä ole itse kokenut. Letun saa ihan tavallisesta taikinasta tehtynä tai laktoosittomana ja/tai gluteenittomana tai jopa vegaanina. Täytevalikoima sekä suolaista että makeaa on niin kattava, että pitää olla jommo ronkeli tyyppi, jos ei mieleistä komboa saa kokoon. Minä valitsin tällä kertaa letulleni lakkahilloa ja kermaa. Mmmm, maistui!
Palvelu lettukahvilassa on aina iloista, ystävällistä ja mutkatonta. Santsikuppi kahvia kuuluu hintaan. Miljöö on kuin elokuvista. Lettukahvila kuuluu kesään ihan yhtä selvästi kuin auringonpaiste ja siksi jokaisen matkailijan (ja paikallisen) soisi löytävän tämän herkkukeitaan.
Herkuttelun jälkeen ihan pienesti vielä kävelimme saarella, ihailimme Haapavettä ja ihmettelimme ennen aikojaan syksyn väreihin kuivuuden takia sonnustautuvaa luontoa.
Nyt on parasta, että lopetan raporttini tällä kertaa tähän. Tuntuu nimittäin siltä, että kalorit kertyvät housun kauluksen yläpuolelle pelkästään noita kuvia katselemalla. Mutta lomaraportointi ei vieläkään lopu tähän. Seikkailut jatkuvat!
Tais tulla lisäkiloja katselijallekin. Slurps!
VastaaPoista