Sontikka ja muita löytöjä

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa kirpparilla kummitytön kanssa. Siitä innostuin vallan ja pistäydyin Kympintorilla uudelleen viikolla ja vielä tänäänkin. Tänään saaliini ei karttunut, mutta viikolla löysin monta mukavaa ostettavaa. Jopa niin, että kierrellessä hirvitti, riittääkö käteinen raha, tuolla kirpparilla kun ei voi maksaa kortilla.

Tänään setä nukkui yötyön jälkeen, joten minulla oli mainiosti aikaa lorvehtia kaupungilla. Ale-myyntejäkin kiertelin, huonolla menestyksellä. Jonkun keveän kesähempsukkamekon olisin voinut omakseni ostaa, jos sellaiseen olisin törmännyt. Mutta ei... ei löytynyt.

Mutta niitä kirppislöytöjä. Niitähän löytyi jo kummitytön kanssa (tosin hänelle enemmän) ja keskiviikkona lisää. Annas kun esittelen!

Marimekon sateenvarjoa olen mielinyt jo pitkään, mutta ne ovat ihan kamalan kalliita. Nytpä löytyi tällainen unikkoihanuus jonkun toisen ostamana ja hylkäämänä. Pulitin sontikasta 15 €, mikä on iso raha kirpparilla, mutta aika vähän Marimekosta. Toistaiseksi ainakin olen hyvin tyytyväinen hankintaani ja iloitsen löydöstäni.

Samalla kerralla Kympintorilta löytyi myös Marimekon kaitaliina, joka tosin on jonkun ihan itse ompelema. Oli kuitenkin uusi ja sen sain omakseni maksamalla 8 €. (Ja tänään samassa pöydässä oli uusi liina samasta kankaasta ja vielä kivemmasta kohdasta, Että pikkuisen meinasi harmittaa, mutta sitten en viitsinyt siihen energiaani tuhlata.)

Koska Kympintorilla vedin tänään vesiperän, pyöräilin vielä kierrätyskeskukseen. Siellä istui saa ottaa -pöydässä tuo pieni vaaleanpunainen pupujussikka, joka melkein joka kuvaan työntäytyi mukaan. Se on sellainen linssilude. Eihän sitä reppanaa voinut kodittamaksi jättää.

Seuraavissa kuvissa on koottuna kokoon kaikki viimeaikaiset löydöt.

Tatun ja Patun ihmeellinen joulu -paketti sisältää samannimisen kirjan ja pelin. Kokonaisuus maksoi 3 € ja tästä soitin esikoiselle. Ostetaanko? Koska esikoinen tekee satunnaisia lastenvahtikeikkoja, yhteistuumin päätimme, että kirjasta ja pelistä voi tulevaisuudessa olla paljon iloa.

Larssonin Millennium-sarjan kolmososan ostin kahdella eurolla, kun olin kummitytön kanssa liikenteessä. Kirja maksoi enemmän kuin yleensä pokkareista kirpparilla suostun pulittamaan, mutta ostin sen silti. Saanpahan lukea lisää Lisbeth Salanderista, johon tutustuin kahden kirjan verran lomaillessani Kreetalla. Liane Moriartyn kirjan nimi oli tähän hetkeen niin osuva ja kun hintaakin oli vain yksi euro, oli ostettava Nainen joka unohti -pokkari.

 Kierrätyskeskuksessa kiertelin, mutta tarjonta ei tällä kertaa houkutellut. Kahdet puiset neulepuikot ostin ja kolme virkkuukoukkua. Ajattelin koukkuja antaa tyttärille, hekin kun aika ajoin innostuvat käsitöistä. Puikot menevät ehkä yhteen projektiin... tai ehkä eivät. Kahdet puikot ja kolme koukkua maksoivat yhteensä kaksi euroa. Kohtuullista, sanoisin.

Pitkästä aikaa löysin sopivia vaatteitakin. Tuubihuivi maksoi 1,50 €, jos oikein muistan. Vaalea neuletakki, jossa oli yltiökrumeluuraiset napit oli suorastaan ilmainen maksaessaan vain 0,20 €. En tykkää noista napeista tuossa takissa, mutta päässäni syttyi heti ajatus, että nehän voi vaihtaa näppärästi ja kas, takki on kuin uusi.

Takki oli muutenkin kuin uusi, mutta hihassa oli kuin mansikkatahra. Uskon sen lähtevän pois pesussa. Kotona vasta huomasin, että takki on merinovillaa eli siis talveksi ihanan lämmin. Mutta huomasin myös, että toisessa hihassa on pienenpieni reikä, tuossa virkkuukoukun kärjen edessä. Mutta sen saa pienillä pistoilla korjattua, joten ei haittaa. Hintaahan takilla ei juuri ollut, joten pienet korjaustoimenpiteet teen mielelläni.

Toinenkin neuletakki löytyi, mutta siitä piti maksaa 3 €. Onneksi takki on tosi siisti ja mukava päällä, joten sekin on ihan hintansa väärti.

Vielä hankn uuden t-paidan neljällä eurolla. Ihanan pehmeää puuvillaa ja oman oloinen.

Oikein olen tyytyväinen hankintoihini ja vaikka mukana oli kalliimpiakin ostoksia, en tuhlannut. Enhän?