Omituinen kirja

Olisin voinut otsikoida tämän kertaisen postaukseni toisin eli käyttämällä viimeisimmäksi lukemani kirjan nimeä Hyvästien aika. Mutta pelkäsin sen ensinnäkin kuulostavan liian raflaavalta ja toisekseen en halunnut kirjan nimeä otsikkoon, sillä tästä ei ole tulossa ylistyspostaus.

Tartuin S. D. Robertsonin romaaniin, sillä sen silhuettimainen kansikuva toi mieleen Lori Nelson Spielmanin sydämeenkäyvät tarinat ja Hyvästien aika -kirjan kannessa teosta suositeltiin niille, jotka pitävät  Jojo Moyesista ja John Greenestä. Greeneä en ole lukenut, mutta Moyes on onnistunut tarinoillaan minut lumoamaan.

Takakannen teksti ei ollut omiaan vakuuttamaan, mutta annoin silti kirjalle mahdollisuuden.

6-vuotiaan Ellan äiti on kuollut synnytyksen komplikaatioihin ja isä Will on luvanut Ellalle, ettei ikinä jätä tytärtään. Lupaus, jonka soisi toteutuvan, mutta kohtalo voi olla toista mieltä. Will jää polkupyörällä auton alle ja pelastusyrityksistä huolimatta ruumis kuolee. Henki jää jäljelle vaeltamaan näkymättömänä eikä Will suostu siirtymään rajan toiselle puolelle. Hänhän ei millään voi rikkoa lupaustaan.

En ole fantasiakirjojen suurin fanittaja eivätkä yliluonnolliset aikuisten sadut ole ollenkaan minun juttuni. Elävien seassa puikkelehtiva Will-henki on minulle liian omituinen ja aavemainen. Olkoonkin rakastava isä, mutta kuollut on kuollut. Kun Will halusi saada yhteyden tyttäreensä, en pystynyt olemaan täysillä yrityksessä mukana. Olisikohan suurin ongelma ollut, että tarinassa ei ollut samaistumisen kohdetta millään tasolla.

S. D. Robertson kirjoittaa kyllä sujuvasti ja hyvin, kirjan aihe vain oli turhan hyytävä. Aluksi lukeminen tuntui ihan vastenmieliseltä, koska päähenkilö oli pelkkä näkymätöntä ilmaa.

Kun pääsin yli kirjan puistattavasta aiheesta, tarinasta löytyi lämpöä ja sydämellisyyttä. Löytyi siitä ihan oikea juonikin loppujen lopuksi. Ja opetus: Vanhemmilla ole oikeutta puuttua lastensa elämään liiaksi. Lasten on saatava itse tehdä valintansa ja virheensä eivätkä vanhemmat voi loputtomiin suojella ja varjella. Tapahtumilla on syynsä ja asioilla on tapana järjestyä. Ja mikä tärkeintä, aika on elää ja aika on kuolla ja laskea irti.