Huhti-, touko- ja kesäpostit

Kyllä sitä voi ihmisellä olla hyviä aikomuksia, niin! Ja sitten huomaa, että ne jäivätkin vain aikomuksiksi. Niinkuin nyt tämäkin mahti-idea, että aina kuun alussa kerään kokoon edellisen kuukauden postikorttisaaliin ja ylpeänä esittelen sen sitten täällä blogissa. 

Kuinkas kävi?

Tammikuun korttiposti esiteltiin ajallaan helmikuun alkupäivinä. Maaliskuussa jo lipesi ja helmikortit jäivät odottamaan toimeliaampaa aikaa ja niden julkistus tapahtui sitten sujuvasti vasta huhtikuussa maaliskorttien kanssa. Sen jälkeen laiskistuin edelleen... Niinpä nyt esittelyyn pääsee sekä huhti-, touko- että kesäkuun korttisaalis. Se onkin aika muhkea, vaikka joukosta on pois poimittu syntymäpäivä- ja äitienpäivämuistamiset, ne kun ovat sentään päässeet ajallaan raportoiduiksi.

Ensin esittelyssä ovat kaikkein yllättävimmät postikortit. Hämmästyksekseni huhtikuussa tulla tupsahti kortti, jonka taustaa luin ihmeissäni ja miettien, etten ihan heti tunnista käsialaa... No sepä olikin kummitytön mukava yllätys kummitädille ja näitä yllätyksiä tupsahteli kevään mittaan lisääkin.

Kissakortista olin tullut kummitytölle mieleen ja siksi kortti matkusti meidän postilaatikkoomme ja minua ilahduttamaan.

Koulun kanssa kummityttö pääsi käymään Helsingissä taidenäyttelyissä ja mm. Kiasmassa, josta tämä Grayson Perryn kortti on maailmalle lähtenyt.

Muumit ovat mukavia ja seuraavan kortin myötä onkin jo herätty talviunesta hämmästelemään kevään vauhdikasta etenimistä.

Anna-Mari Westit ovat yksi monista suosikeistani ja kun kesä on alkanut, elämä on ihanaa. Tuo runo on niin nappiin sanottu, että taidatkos paremmin kesän onnen ilmaista!

Korttikaverini Outi on ahkera postittaja ja häneltä on kolmen kuukauden aikana tullut oikein mukava korttivyöry kohti Savonlinnaa. Ihan varmasti tulojärjestys ei ole sama kuin esittelyjärjestys, mutta ei anneta sen haitata.

Keveä kevätperhonen kertoili lämpimästä toukokuusta.

Sama sanoma oli Anna-MariWestin tulppaanikortissa.

Etenee se kevät ja kasvu puutarhassakin ja tohinalla eteneekin.

Voih, kortillinen herkkuja ja oiva toteamus: Joskus enemmän on sittenkin enemmän. Hih!

Kouvolan Valkealan Vuohijärveltä polskahti kalaisia terveisiä.

Kevään edetessä oli ihanaa ripustella pyykit ulos narulle kuivumaan ja siitä ilosta sain Martta Wendelinin nostalgisen pyykkäysmuiston.

Kreetan reissulta lähetin Outille kreikkalaisia ovia ja sain vastineeksi ihan kotimaisen uksen.

Loman alkamisesta sain tiedon näin viehkolla vanamokortilla.

Juhannukseksi tuli tietysti jälleen asiaan sopiva säe ja kuva.

Jossain vaiheessa toukokuussa tulla tupsahti käsityöntekijän tsemppikortti.

Huhtikuussa jo tuli terveisiä Tuusulan Lottamuseosta.

Samoihin aikoihin sain hupaisat muistelot entisten lottien ruutuhyppelykisoista.

Maaseuturetken jälkeen sain Kunnaksen piirtämän Koiramäki-kortin.

Ja vielä viimemmäksi esittelyyn Outin postituksista pääsee leppoisan lokoisa kesänviettäjä.

Jossain postauksessa olikin jo Kirjastokuningattaren kannustuskortti, mutta päätin päästää sen mukaan vielä tähänkin kavalkaadiin, sillä ohje on vallan varteenotettava.

Esikoinen kävi kesäretkellä Porvoossa ystävänsä kanssa ja sieltä saimme sedän kanssa yhteiset reissuterveiset.

Ja vielä vihon viimeisenä omat höpsötykset. Halusin itsellenikin Kreetan mukavat käsityökortit kirjoitettuina, joten ihan itse lähetin itselleni postia.

Tänään oli taas postilaatikossa kolissut ja uusi ihana kortti saapunut. Mutta se on jo heinäkortteja, vaikka päiväys olikin kesäkuun puolella. Eli esittely tapahtuu parhaassa tapauksessa elokuun alkupuolella tai joskus syksymmällä.

Kaunis kiitos kaikille meitä Kotosia muistaneille!