The Horse Dancer

Viimeisin lukemani Jojo Moyesin kirja on viimeisin häneltä suomennettu Kuinka painovoimaa uhmataan (2019). Suomenkielinen nimi on mielestäni vähän kökkö, alkuperäinen The Horse Dancer on paljon kauniimpi, jotenkin lyyrisempi. Kirjan on suomentanut Heli Naski, mutta veikkaan, ettei hän ole tuota nimiä keksinyt...

Alku oli vähän puuduttava, kun päähenkilöitä esiteltiin. Mutta kun juoni pääsi vauhtiin, niin sitähän mentiin! Onneksi viime viikon sunnuntai (10.2.) oli lukurauhan päivä, niin voin ihan hyvällä omalla tunnolla viettää koko päivän kirjan parissa, heh. Tätä ei nimittäin olisi millään malttanut laskea käsistään ennen viimeistä sivua, lausetta ja sanaa.

14-vuotiaan Sarahin elämässä on vain isoisä, hevonen ja koulu. Kun isoisä halvaantuu ja joutuu sairaalaan, Sarahin elämä mutkistuu. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Sarah on iltamyöhään kaupassa hakemassa itselleen ruokaa ja kaupan vartija syyttää Sarahia varastamisaikeista. Paikalle sattuu lasten asioita hoitava lakimies Natasha Macaulay. Hän maksaa Sarahin ostokset ja vie tytön kotiin. Perillä selviää, että Sarahin ja isoisän kotiin on juuri murtauduttu ja siinä samassa Natasha saa selville myös sen, että Sarah asuu yksin. Sehän ei käy.

Sarah sijoitetaan sijaiskotiin, kohta toiseen ja lopulta Natashan kotiin, jonne on muuttanut takaisin myös Natashan mies, josta hän on eroamassa. Sarahilla on huolehdittavanaan hevonen, josta hän ei uskalla kertoa kenellekään, ettei hän menettäisi sitä. Hevosen tallipaikasta pitää maksaa, sen ruuat maksavat ja sitä täytyy käydä ratsastamassa. Tytön selittämättömät katoamiset, myöhästymiset ja kolikkopurkista hävinneet rahat antavat aiheen epäillä mm. huumeiden käyttöä. Onneksi Mac ei luovuta,

Juonihan on ihan epäuskottava, mutta se ei tässä haittaa. Jotenkin palaset on saatu loksahtelemaan paikoilleen ihastuttavan tasapainoisesti ja sydämellisesti. Sarah on pippurinen ja sinnikäs, ja joutuu sen vuoksi välillä vaikeuksiin. Mutta ilman sisukkuuttaan hän ei pystyisi mm. ratsastamaan satoja kilometrejä lauttarantaan, hankkimaan kyytiä yli Englannin kanaalin ja jatkamaan ratsastusta taas Ranskassa.

Sarahista huolehtiminen avaa Natashan silmät tajuamaan, kuinka hyvä mies Mac onkaan. Mutta onko heillä vielä yhteistä tulevaisuutta? Kuinka Sarahin lopulta käy?

 

Lukujen alussa on lainaukset Ksenofonin klassikkoteoksesta Hevostaito,

Kirja on ilmestynyt alkukielellä jo 2009. Hienoa, että se on nyt kymmenen vuoden jälkeen suomennettu!