Taikkarin Pyhä

Kummityttö on Savonlinnan taidelukion abiturientti. Kuvataidelinjalaisten päättötyönäyttely on nyt muutaman viikon ollut esillä galleria Eteisessä ja kummitytön työ(t) ovat siellä myös. Olihan ne käytävä katsomassa! Ystävänpäivä oli sopiva päivä näyttelyyn tutustumiseen, setäkin ehti mukaan,

Tänä vuonna töiden teemana oli Pyhä. Eikä näyttelyyn näistä ovista astuva voinut tietää, kuinka monella tavalla nuoret näkevät pyhän.

Heti aulaan astuttuani tiesin, mitkä taideteokset ovat kummitytön tekemät. Kuvakimarassani ei ole kaikkia näyttelyn töitä. enkä kaikkien taiteilijoiden nimetkään tulleet muistiin. Kerron kuitenkin, että kuvissani vilahtaa töitä mm. Jasmin Heikkilältä, Irina Karviselta, Phoebe Leimenstollilta, Vilhelmiina Muukkoselta, Jaakko Myllykseltä ja Anette Partaselta, Emma Sairaselta, Joonas Tiaiselta ja Saija Tiaiselta. Sitten näyttelyyn! Valaistus oli kuvaamista ajatellen aika hankala, mutta toivottavasti jotain saatte kuvista irti.

Melko modernilla otteella mennään...

Nuori, kaunis nainen ja kyyhkyset, alakuvasta tulee vähän peikkomainen tai muuten satumainen tunnelma. Onko nuo mustat verisuonia vai jotain abstraktimpaa? Harmi, että portfolio puuttui (Kuopus arveli, että se on juuri voinut olla opettajalla arvioitavana), olisi ollut mielenkiintoista lukea taiteilijan ajatuksia ja töiden syntyvaiheita.

Oma keho voi olla pyhä, niin se on tässä maalauksessakin.

Tuossa pallossa oli pieni peikkovauva. tai ehkä se oli ihmisvauva... Onko pallo kehto vai kohtu? Tässä vaiheessa oli niin kuuma, etten jaksanut lukea portfoliota. Mutta voisin tulkita, että taulut nostava esiin Suomen itsenäisyystaistelut ja sen, etteivät naisetkaan kotirintamalla helpolla päässeet.

Hauska yksityiskohta edellisessä taulussa...

Tämä huovutettu metsämaisema oli pysäyttävän hieno!

Vallan supersöpöt eläinvauvat.

Väri-ilotulitus...

Ööh... tästä en sano mitään.

Vallan sympaattinen oli tämä Pyhä, jossa pienellä hyllyllä oli keskeneräinen neuletyö, mummon sämpylöiden resepti, taskukello, vanhan ihmisen silmälasit, muumimuki, kartta ja joku laatikko, jota en tunnistanut.

Pieni patsas ja vesivärimaalaus toisiaan täydentämässä.

Asetelma kuin jonkun olohuoneen seinältä...

Vielä vitriinissä uuden elämän saaneita vanhoja kirjoja, jotka eivät kuuluneet varsinaiseen näyttelyyn. Hieno!

Sitten tultiin kotiin ja piti ottaa vielä kuva joululahjaksi saamastani amarylliksestä, joka kukkii yhä vaan. Ja kukkii muuten edelleen, nyt kahdella kukalla.