Oliver!

Perjantaisen siivouspäivän kruunasi teatterireissu Rantasalmelle katsomaan Oliver! -musikaalia. Serkku lähtemistä ehdotti eikä minua todellakaan tarvinnut houkutella. Olin heti valmis kuin partiolainen ikään. Vaikka vanhenemisessa ei erityista hohtoa ole, niin kyllä pyöreiden täyttämisessä on omat hyvät puolensa... Tämäkin reissu oli syntymäpäivälahja ja aivan loistava sellainen. Kiitos serkulle!

Entisten kokemusten perusteella tiesin jo odottaa hyvää. Rantasalmen nuorisoteatterin produktiot ovat vakuuttaneet kerta toisensa jälkeen. Miten niin pienellä paikkakunnalla voikaan olla niin paljon lahjakkaita ja taitavia näyttelijöitä, laulajia ja soittajia? Koko kylä osallistuu vuosi toisensa jälkeen mestarispektaakkelien rakentamiseen. Yhteishenki suorastaan huokuu jo teattaerisali Tornadon parkkipaikalla, kun liikenteenohjaajien runsaslukuinen joukko opastaa autoilijoita saamaan ajopelit mahdollisimman tiiviisti ja järkevästi parkkialueelle.

Salin ulkoseinällä komeili Rantasalmen peruskoululaisten valmistama isokokoinen mainoskyltti.

Kummitäti tarjosi kimppakyydin Rantasalmelle ja olimme paikalla todellakin hyvissä ajoin, noin neljäkymmentä minuuttia ennen näytöksen alkamista. Tornadon eteissalissa oli jo melkoinen kuhina, olihan näytös loppuunmyyty. Mahduimme vielä joukkoon jatkoksi ja suunnistimme kohti aulan takaosaa, jossa oli puffetti. Kahvihampaan kolotukseen piti hakea vähän helpotusta ja muutenkin asiaan kuului teatteripulla.

Entäs se itse esitys sitten?

Melkein ensi tahdista itketti. Ei sillä, että näkemäni olisi ollut jotenkin huonoa. Päinvastoin! Musiikin huumaava pauhu, nuorten näyttelijöiden ilo, aitous ja lahjakkuus kaikki yhdessä olivat lähes liikaa. Olin lumoutunut!

Esitys kesti väliaikoineen lähes kolme tuntia, mutta ajan kulua ei katsomon penkissä istuessaan tajunnut ollenkaan. Missään vaiheessa ei tullut puuduttavaa hetkeä eikä haukottelemaan ehtinyt. Tapahtumat näyttömöllä kulkivat eteenpäin kiihtyvällä tahdilla, silti loogisesti ja helposti seurattavasti. Oliver syntyi ja seuraavassa hetkessä hän olikin jo yhdeksänvuotias orpokodin köyhä kasvatti, jonka hautausurakoitsija osti kolmella punnalla saattamaan lapsivainajia hautaan. Oliver päätyi kuitenkin taskuvarkaaksi Lontoon kaduille ja kujille ja lopulta onnelliseksi lopuksi varakkaan isoisänsä hoiviin.

Koska harrastajanäyttelijöistä on kyse, ei voisi odottaa ammattiteatterin tasoa. Silti kolme pääosanäyttelijää hämmästytti lahjakkuudellaan ja osaamisellaan. Oliverin roolissa suuren työn vakuuttavasti ja luontevasti teki Enni Kettunen. Nancyn roolissa hehkui Sonja Saarinen. Faginina loisti Jesse Kinnunen, joka varsinkin Tilanteen tarkistus -laulussa veti kaikki pisteet kotiin. Epäoleellista, mutta hupaisaa: Jesse Kinnusen Fagin puhui samankaltaisella nuotilla kuin Rölli-peikko... Se välillä hieman hämmensi tätä katsojaa.

Kaikki kolme olivat myös suvereenisti kaunisäänisiä, hyviä laulajia, joiden laulu tuntui olevan helppoa, luontevaa ja sanoista sai pinnistelemättä selvää. Heissä oli myös sellaista lavasäteilyä, jota ei voinut olla huomaamatta heti alun ensimmäisessä tanssikohtauksessa, kun koko näyttelijäporukka oli yhdessä lavalla. Koska jokainen esiintyjä oli taitava ja koko sydämellään mukana esityksessä eikä heikointa lenkkiä ollut ollenkaan, näiden kolmen tähteys oli oikeasti huomattavaa.

Vasemmalta Oliver, Fagin, Nancy ja Bet

Vielä haluan nostaa esiin yhden nuoren taitajan, eli maitotytön Ostakaa-kohtauksessa. En tiedä oliko kyseessä Elina Pitkänen vai Riina Kettunen, mutta tämä nuori esiintyjä levollisine ilmeineen, Elovena-letteineen ja kauniisti sointuvine lauluineen on varmasti yksi tulevaisuuden musikaalitähdistä.

Rantasalmi on tunnettu puhallinorkesteristaan ja sieltäkö lienee peruja sekin, että musikaaliorkesteri on huippuluokkaa. Soittajat jäävät helposti näyttelijöiden varjoon, vaikka tekevät ison urakan luoden tunnelmia läpi koko esityksen.

En tiedä, mitä vielä sanoisin. Olen niin vaikuttunut, että mitkään adjektiivit eivät riitä kuvailemaan sitä iloa, onnea ja hyvää mieltä, jonka sain mukaani Tornadosta tämän esityksen tiimoilta. Ajatuksen siivin lähetän lämpimät kiitokseni kaikille niille ihmisille, yrityksille ja muille tahoille, jotka mahdollistavat Oliverin kaltaisten huippuproduktioiden valmistamisen ja valmistumisen. Käsikirjoittajat, säveltäjät, ohjaajat, opettajat, lavastajat, puvustajat, maskeeraajat, valo- ja äänisuunnittelijat, näyttelijät, kotijoukot ja muut tukijat ansaitsevat jokainen ison kimpaleen arvostusta, kiitosta ja valtavat aplodit.

Jään jännityksellä odottamaan ensi kevään musikaalia Hairspray. Oliver on laittanut riman tooosi korkealle. Saa nähdä täyttääkö Hairspray Oliverin saappaat.