Matontekijä luki Synnintekijän

Puuh, jättimattoni on kaikesta purkamisesta huolimatta vihdoin valmis! Reilu viikko ahkeraa virkkaamista ja tadaa! Matto on valmiina lattialle levitettäväksi.

Malli on Lankavan sivuilta löytynyt Asteri-matto. Ohjeessa käytettiin Esteri-ontelokudetta ja maton halkaisija on ohjeen mukaan 110 cm. Paikallisesta Taito Shopista ostin kuitenkin Lankavan Lilliä ja oikein arvasin, ettei matto syntyisi vajaasta kolmesta kudekerästä. Viisi vyyhteä ei loppujen lopuksi riittänyt ja jouduin käymään täydennysostoksilla. 

Valmiin maton halkaisija on 165 cm ja viimeistelevän reunakerroksen tein oman pään mukaan. Jos olisin selvinnyt purkamatta, minulla olisi valmiina jo melkein kaksi mattoa. Mutta reunustakin kokeilin ohjeen mukaan ja oman pään mukaan monta kertaa ja purin aina, kun muutin suunnitelmaa. Halusin virheetömän ja omaan silmään siedettävän maton. Muuten valmis matto olisi vain jatkuva malka silmäkulmassa.

Tässä vielä lanka katkaisematta ja virkkuukoukkukin kiinni työssä.

Kuudesta pään kokoisesta lankakerästä jäi jäljelle vain nyrkin kokoinen kudekerä.

Yhtä aikaa vaalean kuteen kanssa ostin kolme kerää viininpunaista tupaantuliaismattoa varten. Nyt minulla onkin ongelma. Näistä kolmesta ei tule tarpeeksi isoa mattoa... eikä Taitossa ollut samaa sävyä enempää. Teenkö siis pienemmän maton vai lähdenkö uudelleen kaivamaan kuvetta?

Samoihin aikoihin kuin viimeistelin mattoa, lopettelin myös pitkällistä lukemisurakkaa. Kevättalvella elin ja hengitin Paula Havasteen Vihat-sarjan Kerten kanssa samaa menneisyyden ilmaa ja olin vallan lumoutunut. Halusin lisää samanlaista ja niinpä nappasin kirjastosta Milja Kauniston Synnintekijän.

Turun piispan Maunu Tavastin papiksi vihitty ottopoika Olavi Maununpoika matkustaa Pariisiin saamaan oppia Sorbonnen yliopistossa vuonna 1425. Köyhän nuorukaisen elämä Pariisissa on täysin toisenlaista kuin koto-Suomessa. Olaus Magnukseksi nimensä muuttanut Olavi tutustuu ja ystävystyy älykkään ja kiehtovan Miracle de Servieresin kanssa ja saa jopa kutsun Miraclen kotiin kesää viettämään. Elämä yliopiston sisällä ja kaupungin houkutuksissa hämmentää ja kiehtoo, hieman hirvittääkin, hurskasta miestä ja saa tämän kamppailemaan velvollisuudentunteen ja mielihalujen ristitulessa.

Minun oli kovin vaikeaa samaistua tai edes kiintyä yhteenkään hahmoon tässä kirjassa. Kieli oli vanhahtavaa ja kerronta pitkästyttävää. Tapahtumien keskipisteeseen päästiin loputtoman alkutarinoinnin kestettyä tuskastuttavan kauan. Tosin kirja alkoi ravistelevasti ja sai odottamaan tarinalta hurjempia seikkailuja ja juonenkäänteitä.

Luin kirjaa sinnikkäästi ja kauan. Synnintekijä joutui monta kertaa väistymään mielenkiintoisempien tarinoiden tieltä ja lukumatka kesti toista kuukautta. Siis monta viikkoa enemmän kuin maton virkkaus.

Lopulta Miracle de Servieresistä paljastuu mielenkiintoinen ja yllättävä salaisuus, joka on tehdä lopun nuorukaisten ystävyydestä. Tästä juonenkäänteestä johtuu, että joutunen lukemaan sarjan seuraavatkin osat Kalmantanssin ja Piispansormuksen. Siinä se kesä sitten meneekin... Hyvä jos riittää!