maanantai 29. toukokuuta 2017

Kuka on pomo

Jos Milja Kauniston Synnintekijän lukeminen eteni kuin täi tervassa ja vieläkin takkuisemmin, samaa ei voi sanoa Sophie Kinsellan uutuusromaanista Kuka on pomo. Kinsella todella taitaa chick lit -kirjallisuuden ja on jälleen luonut tälle genrelle loistavan edustajan. Katie (Cat) Brennerin tarina imi mukaansa ja kirja oli hotkittava muutamassa päivässä.


Kinsellan himoshoppaajaan en tykästynyt, mutta nämä muut nohevan nokkelat Sophie Kinsellan synnyttämät nuoret naiset hupaisine tarinoineen ansaitsevat paikkansa lukevan kansan yöpöydillä.

Silkaa tyhjänpäiväistä rakkaushöttöä ja pintaliitoa en jaksa lukea. Kirjassa pitää olla muutakin, jonkinlainen koossapitävä korsetti. Kuka on pomo -kirjan opetus on päivänselvä: älä oleta. Ihmisten elämät eivät yleensä ole sitä miltä näyttävät. Menestyvän uraohjuksen elämän todellisuus ei ehkä olekaan niin hohdokasta kuin sivusta seuraten voisi luulla. Some-päivityksiin todellisuutta kiillotetaan ja annetaan elämästä todellisuutta säihkyvämpi kuva. Sosiaalisesti lahjakkaat, ihaillut ja suositut ihmiset voivat pohjimmiltaan olla tympeitä syöpäläisiä. Töksäyttelevä ja epäkohteliaan oloinen ihminen ei välttämättä olekaan ilkeä vaan vain taitamaton ihmissuhteissa ja tulla väärinymmärretyksi, vaikka yrittää parhaansa. Ihmistä ei kannata lokeroida ennakkoluulojen perusteella. Parempi tutustua oikeasti.

Kirja kertoo isänsä kasvattamasta Katie Brenneristä, joka elää unelmaansa saatuaan hohdokkaalta kuulostavan työpaikan brändäysfirmasta päiväuniensa kaupungista Lontoosta. Piikki Katien lihassa on pettymys, jonka hän on tuottanut isälleen muuttaessaa kauas pois isän maatilalta. Katie on uudessa työssään ottanut kutsumanimekseen trendikkäästi Cat, suoristaa villinkiharaisen tukkansa tiukasti ruotuun, hankkii silmälasit näyttääkseen älykkäältä ja stailaa itsensa muutenkin niin uraohjukseksi kuin mahdollista. Firmansa uusimpana tulokkaana Cat on alimmista alin, mutta hän on sinnikäs ja pyrkii saamaan ideoitaan esille.


Juuri kun Katie uskoo asioiden alkavan järjestyä töissä ja juuri kun hän on tavannut kiinnostavan miehenkin, firma vähentää henkilökuntaa ja Katie saa potkut.

Maailmanloppu! Maailmanloppu, jota ei voi paljastaa isälle ettei tämä pety ja käy huolehtimaan Katien asioista omien huoliensa lisäksi.

Koska asioilla on tapana järjestyä, Katien isä ja äitipuoli ovat perustamassa luxusleirintäaluetta ja brändäyksen opit parhaalta mahdolliselta opettajalta eli omalta pomoltaan imenyt Katie luo täydelliset esitteet ja houkuttelevat nettisivut. Maatilamatkailutilan suosio roihahtaa täyteen liekkiin hetkessä. Sopivasti työttömäksi jääneellä Katiella on kädet täynnä työtä auttaessaan isäänsä ja äitipuoltaan toiminnan käynnistämisessä.

Katie on luova ja kekseliäs, hänellä on pettämätön maku ja loistava organisointikyky. Olipa ongelma mikä tahansa, Katiella on siihen ratkaisu. Paitsi kun entinen pomo, se joka potkutkin antoi, saapuu perheineen lomanviettoon Brennerien tilalle. Tai no - kyllähän Katien siitäkin selviää.

Juonenkiemurat on taidokkaasti punottu eikä kirjaa malttaisi laskea käsistään. Aluksi lukijaa kosiskeleva mukahauska teksti tuppasi tympimään, mutta kun juoni tempaisi mukaansa, turha lukijan nuoleskelu joko lakkasi kokonaan tai menetti merkityksensä. Silti en nauranut hervottomasti kuten kirjan vaikutusvaltainen suosittelija Jojo Moyes väittää tehneensä. Minun piti lukea sivulle 303 saakka ennen kuin ensimmäisen (ja viimeisen) kerran nauroin ääneen.


Tykkään onnellisista lopuista ja niinhän tässäkin kävi. Hyvyys ja oikeudentunto voitti, Katie sai työpaikkansa takaisin - ja sai roiman ylennyksen- ja rakkauselämässäkin näyttää käyneen hyvin.

Koska omakin esikoiseni on kohta kolmen vuoden ajan elänyt unelmaansa Lontoossa, kirja tuntui läheiseltä ja lohdulliselta. Lontoo on kallis ja valtava, mutta siellä on tilaa kaikille. Kirjassa mainitut paikat kalskahtivat korvaan tutuilta, olenhan päässyt tuolla suurkaupungin sykkeessä pistäytymään minäkin.




Kuka on pomo on oikea hyvänmielen kirja, jota kyllä tohtii suositella kevyeksi, mutta silti ajatuksia herättäväksi kesälomalukemiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti