Mässäilyä Mikkelissä

Olipa kerran kohtuullisen hintaiset bussilippujen hinnat, sunnuntai ja Kotosen sedällä yötyön jälkeinen nukkumispäivä. Lisäksi minulla ja kuopuksella pikkuisen yhteisiä afäärejä. Niinpä tarinalle ei ollut vaihtoehtoista juonta. Ainoa mahdollinen päiväohjelma oli pistäytyä naapurikaupungissa.

Pyöräilin linja-autoasemalle ja saavuin perille juuri kun bussi kaarsi laituriin. Nappiajoitus siis. Mennen tullen matka-ajat heiluttelin virkkuukoukkua ja sain aikaiseksi merkillisen näköisiä viritelmiä. Seuraavaksi pitäisi kaivella esiin mustaa ja valkoista puuvillalankaa sekä askarteluvanua. Ehkä näistä kappaleista vielä syntyy jotain valmistakin...

Perille päästyäni pinkaisin pikaisesti kuopuksen kotia kohti ja löysin lapseni koiransa kanssa pelaamassa palloa kotipihansa nurmikolla. Kyllä oli pieni koira intoa täynnä leikissä, mutta suorastaan villiintyi, kun tunnisti minut, tulijan. Koira jäi kotiin päivystämään, kun kuopuksen kanssa suunnistimme huonekalukauppaan. Eikä meillä kauaa nokka tuhissut, kun jo sopivat kapineet oli löydetty, tilattu ja maksettu.

Nälkä oli jo ja piti löytää jostain ruokaa. Sunnuntaisin ruokapaikkoja ei ole pilvin pimein tarjolla ja päädyimme ensin hortoilemaan harhateille. Sokoksen outletissa oli tyhjennysmyynti ja sieltä sai kolme jo alennettua tuotetta kahden hinnalla. Minulle löytyi Merrellin citylenkkarit ja kuopukselle ihanan lämmin ja pehmoinen huivi tulevaksi talveksi sekä veikeä hamonen.

Olin edullisuuden tähden ostanut bussiliput etukäteen netistä. Koska en halunnut jättää paluuta iltaan, humputteluaikaa jäi vain kolme ja puoli tuntia. Aika suorastaan kiisi ja jossain vaiheessa huomasimme, että pitäisi jo kiiruhtaa eineelle, jos meinaisimme keretä syömään. Rosso oli helposti lähellä, joten sinne siis.

Tilasimme molemmat lohta, minä sitruunapastalla ja kuopus perunamuusilla ja  tattikastikkeella. Alkupalaksi maistelimme paistettua vuohenjuustoa (ei ollenkaan niin hyvää kuin kreikkalainen saganaki.) ja alkuruuan alkuruuaksi sai käydä seisovasta salaattipöydästä mieleisensä sekoituksen.

Syötyämme kiirehdimme vielä kuopukselle kahville ja koiralasta rapsuttelemaan. Sillä aikaa kun me kahvittelimme, koiralla oli oma mehujäänsä. Hyvältä näytti maistuvan!

 Kotiin pästyäni jatkoin eilisiltaista puuhaa. Olin eilenkin töissä ja kotiin tultua olin ihan poikki. Sopiva lauantai-illan ohjelma oli tässä tapauksessa mielikuvituksella huvitteleminen hupaisan tarinan siivittämänä. Matkaeväänä Citymarketin aleirtikset. Niin paheellista, mutta niin rentouttavaa.