Pitsiä ja elokuvaa

Käsityöaherrusprojektilleni kuuluu tällä hetkellä hyvää, Eletään viikon 14 keskiviikkoa ja tänä vuonna valmistuneita käsitöitä on 16, vaikka yhden sukantekeleen purin päästyäni yli kantapään...

Viimeisimmäksi on valmistunut Juhannusruusu-matto Lilli-ontelokuteesta ystävälle ja toiselle ystävälle samasta kuteesta erivärisenä pikkuruinen irtokarkinkantokassi.

Kassi valmistui ystävälle syntymäpäivälahjaksi ja oikeastaan siksi, että puolitoista kiloa irtokarkkeja tuntui jotenkin epätäydelliseltä muistamiselta. Siitä se ajatus sitten lähti ja piti käydä nopeasti tuumasta toimeen. Nimittäin ideasta syntymäpäivään ei ollut aikaa kuin yksi ilta. Ohjetta ei ole olemassakaan, vaan ihan omasta päästä koukkua heiluttelin. Tästä ensimmäisestä prototyyppikassista voi etsiä vikoja ja parannusehdotuksia ihan reilusti. Ei vain ollut aikaa hioa lopputulosta huipuksi.

Mutta hyvin holahti irtokarkkipussi kassin uumeniin. Sehän se nyt oli pääasia tässä tapauksessa.

Kakkoskäyttövaihtoehto kassille on ruukun- tai maljakonsuojuksena. Olisin niin mielelläni asetellut kassiin kukkamaljakon ja maljakkoon tulppaanit kuvausrekvisiitaksi. Vaan ei ollut Kotosella yhtään leikkokukkaa, joten piti tuo pikkuruinen pullojukkaistutus sujauttaa kassiin kukkakimppua leikkimään.

Aamulla vielä hetki ennen töihinlähtöä keksin, että kassiin pitää saada joku koriste pisteeksi iin päälle. Helmet ja muut pikkukoristeet olin pistänyt niin hyvään jemmaan, ettei niitä aamuhässäkässä mistään löytynyt. Piti tyytyä yksinkertaiseen ontelokuderusettiin.

Kassi sai aika mukavan vastaanoton ja kaikki jotka töissä sen näkivät, sitä hauskasti kommentoivat. Ihan kuin joku muukin olisi samanlaisesta tykännyt...

Työpäivän jälkeiselle ajalle oli kamusten kanssa tehty suunnitelmia. Vähän kuin yllätykseksi synttärisakarille. Mutta kun kolme neljästä oli enemmän tai vähemmän sairaana, piti ne suunnitelmat sitten pistää jäihin.

Suunnitelmien kariutuminen harmitti, vaikka kukaan ei sairastu tahallaan. Siksi tein melkein lennossa suunnitelman B ja kyselin serkkua kaveriksi tänään elokuviin. Serkulla oli aiemmin sovittu pakollinen meno samaan aikaan, joten myttyyn meni tämäkin tuuma.

Noh, lopulta tomeroiduin ja ajattelin, että voihan leffaan painella ihan yksinkin. Niinpä riensin työpäivän päätyttyä elokuvateatteri Olaviin, ostin lipun ja rasiallisen Sisu-pastilleja. Kurkku nimittäin tuntuu aavistuksen karhealta ja pelkäsin ratkeavani yskimään muun elokuvayleisön suureksi harmiksi. Flunssaa tässä nyt viimeiksi tarvitaan, joten taistelen pöpöjä vastaan kynsin ja hampain.

Alkamassa oli satujen satu, Kaunotar ja hirviö.

Kuva lainattu netistä

Kuva lainattu netistä

Tarina oli vahvasti uskollinen vanhalle sadulle, joka on liikuttava tarina rakkauden voimasta. Emma Watson oli raikkaan kaunis ja luonnollinen Belle ja mielestäni juonen etenemisen onnistuminen oli aika lailla laskettu Bellen hennoille hartioille. Sykähdyttävää nähdä, kuinka Harry Potterin Hermionena kuuluisuuteen ponnahtanut Emma Watson lunastaa paikkansa näyttelijänä edelleen. Hänen uransa ei todellakaan jäänyt vain lapsitähteydeksi.

Elokuva oli aika pitkä, kutakuinkin kaksi tuntia. Työpäivän jälkeen väsyneenä elokuvateatterin penkissä istuessa jouduin välillä toteamaan, että juonessa oli pitkäveteisiä kohtia. Musikaalimaisuus ja näyttävät tanssi- ja joukkokohtaukset eivät vieneet juonta niin jouhevasti eteenpäin kuin olisin toivonut.

Belle oli suloinen ja hirveä hirviö lopulta sympaattinen, mutta kylän hurmuripoika Gaston oli todella vastenmielinen hahmo. Vastakohtaisuuksia pitää olla, että jännitys säilyy. Siksi lierolla Gastonilla oli rakkaustarinassa tärkeä paikkansa.

Inhimilliset ja puhuvat kahvikupit, kyntteliköt, vaatekaapit ja muut esineet olivat hupaisia. Juoni ei olisi edennyt minnekään ilman niitä.

Silkkaa satua, mutta ei pienten lasten elokuva. Kuka mahtaa olla parasta kohderyhmää? Itseni ikäinen työkaveri kuvaili näkemäänsä lumoavaksi. Allekirjoitan sen, mutta olen kai jo liian kyyninen uppoamaan imelään tarinaan kaulaani myöten. Elokuva on saanut loistavan vastaanoton, että ehkä olen vain väsynyt ja hapan keski-ikäinen täti, joka ei ymmärrä hyvän päälle ollenkaan tarpeeksi, vaikka tykkäsinkin näkemästäni. Vähän jäi ristiriitaiset fiilikset.