Auringon tanssiessa

Pääsiäisaamuna auringon tanssiessa ulkona Kotosen väki kumppaneineen suunnisti jälleen hotellin notkuvien aamiaspöytien ääreen. Tänäkään aamuna en puurolautaseen tarttunut, vaikka hiljalleen haudutettu puuro on herkkua. Mutta kun on niin paljon muutakin hyvää syötävää, niin ei voi vatsaansa äärimmilleen kuitenkaan venyttää.

Tämän aamun jälkiruoka oli hyvinkin kohtuullinen eli pieni palanen marjapiirakkaa kahvin kaverina.

Kylläisinä ja tyytyväisinä suunnistimme jälleen koiralenkille. Tällä kertaa mummo luopui lenkistään ja lainasi kenkiään kuopukselle, jotta kuopuskin pääsi Kolin huipuilta maisemia katselemaan. Eikä sille vaaralliselle polulle ollenkaan suunnistettu.

Lenkiltä tuli melkein kiire takaisin. sillä olin lähdössä isän ja äidin mukaan lisäajelulle. Äiti oli selvittänyt, että Paaterissa, Eva Ryynäsen veistämässä ja rakentamassa kirkossa olisi alkamassa pääsiäisen messu kello kolmetoista. Paateri kaikkinensa on niitä paikkoja, joissa käymistä olen suunnitellut mielessäni kauan. Netistä tutkimme, että museona toimivat Eva ja Paavo Ryynäsen koti sekä Evan ateljee eivät olisi auki ollenkaan. Ajattelin, että parempi nähdä edes jotain, kun kerran näinkin lähellä oltiin, joten lupauduin lähtemään mukaan. Yritimme lähteä hyvissä ajoin, olihan matkaa kuitenkin vielä 80 kilomertriä ajettavaksi ja eksymisvaraa piti olla. Tosin jos jäätie Lieksasta Kolille olisi ollut vielä käytössä, matka olisi lyhenynyt huomattavasti. Mutta tie oli jo tältä talvelta suljettu, emmekä halunneet lähteä leikkimään kohtalon kanssa. Yksi kipeä peukalo riitti.

Hotellin ylä- ja alapihan välillä liikennöi hauska hissi, josta oli mainoit näköalat. Tuohon hissiin tosin Kotosen setä sunnuntaina illalla jäi jumiin ja joutui odottelemaan 20 minuuttia huoltomiestä, joka päästi hänet pälkähästä. Avun hälyyttäminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista, sillä päivystysnumeroissa ei kukaan vastannut! Onneksi minä sentään vastasin ja kävin respassa apua anomassa puolisolleni. Mutta me reissuilijat emme onneksemme jumiutuneet kesken matkan, vaan pääsimme lähtemään kohti Vuonisjärveä.

Olihan sinne Paateriin matkaa, mutta puoli tuntia ennen messun alkua olimme perillä ja yllätykseksemme kuulimme, että olisi mahdollisuus tutustua myös museotiloihin. Totta kai piti tilaisuuteen tarttua ja piffasin sisään myös vanhempani, jotka ovat paikalla käyneet jo pari kertaa aiemminkin. Mutta tosi tylsää olisi ollut yksin kierrellä katselemassa.

Kotitalon oven sisäpuolella meitä tervehti isäntäpariskunta valokuvakehyksissä. Eva Ryynänen (1915-2001) on ihan uskomaton taiteilija. Jo lapsena hän oli veistellyt puusta erilaisia eläinhahmoja. Vuonna 1934 hänet hyväksyttiin Ateneumiin "Veljekset Hiidenkivellä" -veistoksen ansiosta. Vuonna 1944 Eva avioitui maanviljelijä Paavo Ryynäsen kanssa ja sen jälkeen hän veisteli aina kun maatalon töiltään ennätti.

Työteliäs ja ahkera nainen tämä Eva Ryynänen. Maalaistaloissa riittää yllinkyllin puuhaa, mutta siitä huolimatta Eva veisteli Paaterissa noin 500 veistosta. Hänen suurin työnsä on vuonna 1991 valmistunut upea Paaterin kirkko. Kaksi vuotta sen jälkeen valmistui vielä galleriakahvila, jossa on taitelijaprofessorin veistämät yksilölliset, uniikit ja mahtavat kalusteet.

Kotimuseo on täynnä kekseliäitä yksityiskohtia. Hieno mosaiikkipöytä oli lumoava, mutta katseltavaa riitti niin katossa kuin lattiassakin ja kaikkialla siltä väliltä.

Pitkä penkki seinustalla ei ollut vain tylsä tasainen lauta. Se oli kukkasin koristeltu.

Samanlaisia huonekaluja ei ole kenelläkään. Vaan kyllä kelpaisi!

Hyllykin on rouva Ryynäsen taideteos. Kuin hain hampaat.

Yläkerran rappujen alla on villi rokkiheppu, puinen veistos tämäkin tietysti.

Rokkiheppu jää keittiönurkkauksessa puuhailevan selän taakse. Aika hienot keittiön yläkaapit!

Mahtava kori takkapuille!

Kattolaudat ja ovenpieletkin ovat saaneet uutta ulkonäköä emännän käsittelyssä.

Entäs ulko-ovi! Vau!

Kirkon ovet vasta hienot olivatkin!

Kirkon penkit on veistetty kaikki yhdestä puusta ja kukkasin koristeltu. Aika herttaista!

Alttaritaulukaan ei ole ihan tavanomaisimmasta päästä.

Seinien ja katon rajaa kiertää sympaattinen kukkaniittyjen ja karitsojen tähdittämä puuboordi.

Lattiakin oli käsittämättömän kaunis.

 Kirkon jälkeen oli tutustumisvuorossa ateljee. Siellä oli vähän vilpoisaa, vaikka takassa räiskyikin kotoisa tuli.

Yläkertaan ei saanut mennä, mutta sai sentään ihailla sinne vieviä rappusia kukkineen.

Galleriakahvilassa oli mahdollisuus kahvitella ja emme jättäneet tilaissuutta väliin.

Kalusteet olivat kertakaikkisen upeat.

Pääsiäisen kunniaksi keltaista juustokakkua. Se oli kurja kyllä aika mautonta. Enemmän sokeria ja kermaa olisi parantanut tilanteen, mutta ehkä tämä oli terveellisempi versio.

Kiirehdimme takaisin Paaterista Kolille ennättääksemme koko porukalla yhdessä syömään Grill it -ravintolaan. Koko tämä pääsiäismatka oli eräänlainen juhlamatka, sillä sekä minulla että kuopuksella tulee pyöreitä vuosia täyteen hetken kuluttua. Itselleni en halua minkäänlaisia juhlia järjestää, sillä se olisi mielestäni jotenkin kummallista. Parasta olisi ollut, jos koko virstanpylvään olisi voinut ohittaa ilman mitään huomiota. En kaipaa hössötystä enkä turhia puheita. Enkä kaikkea sitä työn paljoutta, joka juhlien järjestämiseen liittyy. Siksi tällainen pienimuotoinen juhlistaminen sopii minulle hyvin. Jos olisin varakkaampi, olisin tarjonnut ruoat isommallekin porukalle, mutta nyt mentiin tällä sakilla. Vain esikoista kaipasin joukon jatkoksi.

Ruokia odotellessamme meille tuotiin jo juomat. Jotain minusta ja luonteestani kertonee sedän juomavalinta.

Kuopuksen kanssa tilasimme kaikki herkut alkupaloista pääruoan kautta jälkiruokaan. Alkupaloiksi oli tarjolla herkullista parsaa ja kylmäsavulohta.

Pääruoaksi häränpihvi, parsaa ja rosmariinisuolattuja ranskalaisia sekä pippuri- ja bearnaisekastiketta.

Jälkiruoaksi vastapaistettu suklaakakku ja suolaista kinuskijäätelöä. Jäätelö oli niin hyvää, ettei tuota suklaakakkua olisi ollenkaan tarvinnut...

Hotellihuoneessa nautiskelin vielä kotoista sekamehua hotellin jalkalasista. Sen verran mausteinen oli ateria ollut.

Viimeiselle lomapäivälle oli meillä jäänyt vielä yksi loman kohokohdista eli kylpyläkäynti. Hotellin alakerran maisemakylpylään kiirehdimme heti syötyämme.

Kylpylässä oli kolme erilaista saunaa, suihkuja ja muutama allas, jonne kaikki kylpylävieraat yhtä aikaa ahtautuivat. Kaikki altaat olivat sellaisia oleskelualtaita, joissa vain lilluttiin. Vain kylmävesialtaassa ei ollut tungosta, muualla oli.

Ulkoaltaiden vesi oli niin viileää, ettei sinne pitkäksi aikaa tehnyt mieli jäädä oleskelemaan. Niissäkin altaissa oli kokoaikainen tungos, mutta kuopuksen kanssa tomerasti menimme yhteen altaaseen, vaikka sinne asettunut pariskunta yrittikin näyttää siltä, että koko tila on heille varattu. Lähivätkin heti, kun me olimme ahterimme istuimille asetelleet.

Paras allas oli sisätiloissa sellainen, jonka vesi näytti violetilta ja tuoksui piparmintulta, Jos pisti korvansa vedenpinan alapuolelle, saattoi kuulla klassista musiikkia. Hauska oli myös suihku, jossa sai niskaansa trooppista sadetta tai ukkosmyrskyä, viittä erilaista elämystä.

Kylpylälipun oston yhteydessä saimme mukaamme Lumene-paketin. Siinä oli viisi minikokoista tuotetta, jotka olisi ollut tarkoitus käyttää kylpylässä. Siellä tungoksessa ei kuitenkaan tehnyt mieli käydä ihoaan kuorimaan ja kosteuttamaan, joten säästimme tuotteet myöhempää käyttöä varten.

Lopulta poistuimme kylpylästä melko pian. Siellä vain oli liikaa muita, että käynti olisi ollut rentouttava. Ihan ei hinta-laatusuhde ollut kohdallaan.

Hyvin nukutti päivän touhujen jälkeen. Nukuin paremmin kuin kotona, yhtä soittoa illasta aamuun saakka.

Maanantaiaamuna herättyamme oli vuorossa jälleen ruhtinaallinen aamiainen. Nyt en annoksiani kuvannut, se olisi ollut vain uusinta edellisiltä päiviltä.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa pakkaaminen, pikainen koiralenkki, jonka ohessa kuvasin hotellikompleksia ja kotiinlähtö. Break Sokos Hotel Kolin mainosteksti Internetissä on mainio (teksti on kopioitu hotellin sivulta) :

"Tarvihetko irtiottoo, virtoo, aekoo itelles tahi perreelles? Tulukee Kolille! Myö ollaan tiällä kaanissa kansallismaisemassa ihan Kolin huippujen iärellä. Kyllä siinä silimät lepevää, kun huipulta tahi ihan vaekka hotellihuoneen akkunasta iitrailoo kuppeessa kimaltelevoo Pielisen pintoo. Eikä se taivaankansikkaa ennee mahottoman kaakana tiälä Kolilla oo. Hyvältä tunttuu jo pelekkä kahtominen! 

Ukko-Kolin rintteet sie löyvät het hotellin takkoo. Paa vuan monos jalakaan ja hyppee suksille tahi tutustu maasttoon jalakapelillä. Sitten kun oot väsyttännä ihtes kunnolla, huljuttele ja naatiskele kylypylässä. Sehi on samassa talossa. Suaphan meillä syyvähhii tuolla ravintelissa, kehhuut pihvilöitä maakunnan parraiks! Iltoo voip jatkoo alakerran karaokepuarissa ja laulloo luikauttoo muihennii iloks ja illan ratoks.

Voip tiällä tehä töitäkkii, on pelit ja vehkeet isomppaan ja pienempään kokkoukseen. Sujjautettaan  välliin sopivata taukojumppoo ja ohheisohjelmmoo. Siitä se inspiraatio sitten löytyy ja ajatukset ruppee selekeytymmään. Ryhmähi hyvin yhteen hitsauttuu ja yhteishenki kohennoo.

Kuule siekii jo Kolin kuhtu ja poikkee kahtommaan siivu korreinta Suomee! Myö sinnuu tiälä kovasti vuotellaan."

Isä ja äiti autoilivat kotiinsa omia matkojaan. Me ajelimme kotiimme mutkan kautta suoraan eli Polvijärven kautta Mikkeliin viemään ensin koira ja nuoripari omaan kotiinsa. Iltapäivän kääntyessä illaksi olimme mekin lopulta kotona. Reissussa on kivaa, mutta oli hyvä tulla kotiinkin!