Viimeisen reissupäivän aamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta kylmänä. Olimme äidin kanssa hereillä jo viideltä... Kun äiti kysyi, noustaanko vai nukutaanko vielä, ehdotin että yrittäisimme nukkua. Päivästä oli jälleen tulossa kohtuuttoman pitkä, joten lepo ei olisi pahasta. Saimmekin vielä nukuttua ja nousimme ylös vasta seitsemän jälkeen.
Äiti ehdotti, että kävisimme nopealla aamukävelyllä ennen aamiaista, että ruoka maistuisi paremmin. Ensin en innostunut, sillä pakkaaminenkin oli tekemättä, mutta kun pakkauspuuha hoitui sukkelasti, ehdimme vielä aamureippailullekin. Koska olin kertonut retkestäni "pitkospuille", äitiä oli alkanut kiinnostaa tuo paikka. Sinne siis...
Hirmuisen kauan emme voineet lenkillämme viipyä, ettei aamiasbuffetin herkkuja olisi ehditty korjata pois ennen kuin ennätimme niistä nauttimaan. Siksi emme nyt ollenkaan kävelleet pitkin rakennelmaa.
Ja olihan siellä. buffetissa, jälleen herkkua monenlaista. Lisäksi tiiviimpi tungos kuin yhtenäkään aamuna aikaisemmin.
Aamupalan jälkeen vain odottelimme reissubussia meitä noutamaan. Hotellin aulassa napsin muutamia kuvia muistoksi matkasta.
Bussimatkalla Pärnusta Tallinnaan kerkesi sää vaihtua moneen kertaan. Vuoroin satoi taivaan täydeltä räntää, vuoroin paistoi aurinko ihan täysillä. Seurasin taivaalla vaeltavia mukavan näköisiä pilviä ja olin näkevinäni niissä milloin mitäkin hahmoja. Kaksi pilveä näytti puhaltavan talvea pois, mutta en ehtinyt parhaita hahmoja kuvaamaan, kun ei ensin ollut kamera käsissä valmiina ja sitten tuli metsää eteen.
Tallinnassa meillä oli taas aikaa tuhlattavaksi ennen laivan lähtöä. Se oli sitten kahvitauon paikka.
Aikaa ei ollut niin runsaasti, että olisimme ehtineet vanhaan kaupunkiin kahvittelemaan. Satamassa on parikin paikkaa, joissa varmasti pääsee viimeisistä killingeistään eroon. Kävimme molemmissa ja teimmekin hyviä löytöjä. Vihdoin löysin etsimäni uudet korvakorut ja ihanan neuletakin myös. Eikä lankaholisti mitään itselleen mahtanut, vaan pitihän sitä uusia sukkalankojakin taas varmuuden vuoksi ostaa... Ettei vaan pääsisi langat loppumaan!
Laivalle söimme ensin taas Blue Delin tarjonnasta poimimamme ruoat ja myöhemmin hörpimme kahvit. Pistimme äidin kanssa kakkupalan puoliksi, sillä olo oli sangen kylläinen. Mutta paljasta kahvia ei tehnyt mieli juoda.
Laiva saapui satamaan seitsemältä, mutta vasta puoli kahdeksan jälkeen bussi pääsi lähtemään kotimatkalle. Kiertelimme pitkin poikin Kymenlaaksoa ja Etelä-Savoa viemässä matkalaisia koteihinsa. Savonlinnaan saavuimme puolen yön jälkeen ja onneksi oli setä Kotonen meitä vastassa. Yhden maissa yöllä pääsimme painamaan päämme tyynyyn.
Seuraavana päivän puolen päivän jälkeen olin taas menossa... Tällä kertaa kohti Kuopiota.
Tällä reissulla oli tarkka tarkoitus ja päämäärä. Menimme ostamaan pitkäkinttuiselle puolisolleni polkupyörää Baiksista. Pyörä löytyi ja osoittautui loistavaksi. Sillä aikaa kun fillariin tehtiin hienosäätöä, kävimme kahvittelemassa Butsowin kotileipomon kahvilassa. Aika hyvää kinuskileivosta!
Niin se sitten alkaa tämäkin loma olla lopussa. Tiistaina vielä oli vapaapäivä. Mitä minä silloin tein? Kerron myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti