Kesäonni

Kalenterin mukaan nyt on kesä. Kesän merkkejä onkin nähtävissä: Valon määrä on valtaisa verrattuna keskitalven synkkään mustuuteen, maisema on muuttunut vihreäksi ja vähitellen myös kukkivaksi, linnut konsertoivat sydämensä kyllyydestä, koululaiset kirmaavat kesälaitumille heti huomenna, Kotosen tädin kesäloman ensimmäinen osa pärähtää hollille heti maanantaina ja tänään jo oli kauan odotettu vapaapäivä, jonka piti olla niin tehokas ettei tosikaan.

Piti pestä esikoisen neidonkammarin ikkunat ja puunata koko kammari putipuhtaaksi lapsen saapua pikaiselle visiitille kotikonnuille. Piti tuulettaa koko porukan petivaatteet ja laulattaa pyykkikonetta tauotta ja ripustella pyykit ulos kuivumaan leppeään kesätuuleen. Piti talikoida kasvimaan multa pehmeäksi kylvöä ja istutusta varten, piti leipoa pullaa ja leipää ja ehkä jopa kakkupohjakin. Piti vihdoin viimein pistäytyä kesäkukkaostoksilla ja taikoa pihaan kukkaloistoa. Piti ja piti.

Aamulla satoi vettä, Päivällä satoi vettä, Illalla satoi vettä. Lämpömittarissa terassin suojissa lämpömittarissa oli ankeat lukemat.

Tulin todenneeksi, että näköjään tämän tädin akut latautuvat aurinkoenergialla ja koska lataus oli työmaalla käytetty loppuun, kone vain yskähteli, mutta ei jaksanut käynnistyä. Myttyyn meni koko tehosuunniteltu vapaapäivä! Harmitusta helpotti jälleen yksi kärsimyskukan avautunut nuppu.

No, varavirtaa sain onneksi kahvista. Sisäinen generaattori yritti tahmeasti käynnistyä, joten ihan koko päivä ei sentään mennyt pelastusarmeijalle.

Ensimmäisenä puuhana tartuin kauan odottaneeseen ja turhauttavaan puuhaan. Kahden lukiolaisen jäljiltä meillä oli muhkea kasa oppikirjoja, jotka eivät päivitetyn opetussuunnitelman jälkeen kelvanneet enää kenellekään. Tytöt opiskelivat eri kouluissa, joten esikoisen kirjoista vain muutama sopi kuopuksen opintoihin. Osa onnistuttiin ostamaan käytettynä, mutta järkyttävän monta kirjaa hankittiin tuliterinä kirjakaupasta. Vain muutamalle löytyi uusi käyttäjä kuopuksen vanhasta koulusta. Lopuista revin tänään kannet irti ja räntäsateen surressa kanssani mätin ne paperinkeräyslaatikkoon. Kyllä koski.

Mukavampi sadepäivän askare oli jälleen loistavaa tärkeämpien töiden välttelyä. Serkku kyseli varovasti jokin aika sitten, voisinko virkata tulokkaalle turvalonkeron. Enpä ole ennen moista tehnyt, mutta lupasin yrittää. Ohjeita on netti pullollaan.

Kävi niinkuin pelkäsinkin. Eihän se siihen yhteen jäänyt. Kalamariparvi näki päivänvalon tänään, kun sain silmät kaikille askarreltua. Olisihan noita voinut eri värisinäkin tehtailla, mutta kun olin vauhtiin päässyt, en malttanut lähteä uusia materiaaleja metsästämään edes omista jemmoista.

Aamupäivällä ennätimme vielä käydä ruokakaupassa ja sitten olikin jo aika vähän vetää henkeä. Yksi herkullisimmasta kesän merkeistä on kauppoihin ja toreille ilmestyvät kirsikat. Nyt niitä jo saa! Nam!
Kesäherkkua ja jälleen uusi kirja luvun alla. Niiden kera oli kiva kellahtaa sängylle selälleen.

Lukuhetki latasi akkua sen verran, että tomeroiduin petaamaan illalla kotiin tupsahtaville tytöille sängyt valmiiksi ja siivoilin muutenkin. Pölyjä pyyhkeilin, pyykkiä pyykkäsin (vaikkei niitä ulos voinut viedäkään tuulen kuivattavaksi) ja imuria kävelytin. Koti alkoi olla jälleen kutakuinkin kuosissa. Oli aika tankata taas. Kesäkahvin kaverina kaupasta kannettu Kotivinkki, joka hämmentävästi hehkutti lämmintä kesää... Eipä tarjennut terassilla kahvihetkeä viettää!

Iltaa kohti innostuin ja ryhdyin leipomaan. Hyvä on lasten kotiin tulla, kun siellä tuoksuu tuore pulla. Ja maailman helpoin ja maukkain soodaleipä.

Soodaleipä

n. 6 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3 dl piimää

Mittaa noin 5 dl jauhoja isohkoon kulhoon, sirottele loput jauhot leivinpöydälle pienelle alalle.
Lisää kulhoon suola ja sooda ja sekoita hyvin, esim. haarukkavatkaimella.
Tee jauhoihin kolo, johon mittaat piimän samalla sekoittaen. Kun jauhot ovat suurinpiirtein sekaisin, kumoa taikina pöydälle jauhojen päälle.
Jauhota myös kätesi ja vaivaa taikinaa palloksi pyörittäen noin minuutin ajan. Jos taikina tuntuu löysältä, lisää hieman jauhoja.
Nosta leipä pellille leivinpaperin päälle ja vedä siihen kunnon ristiviilto terävällä veitsellä. (Itse olin vähän liian varovainen, viilto olisi voinut olla ronskimpikin.)
Paista 200 asteessa 30 - 40 minuuttia. Leipä on kypsä, kun pohjaan koputteassa ääni on kumea.
Anna leivän jäähtyä hetken ennen herkuttelua.

Näköjään sitä lorvikatarrivaihteellakin saa jotain aikaiseksi. Nyt on hyvä odotella myöhäisbussia, jonka kyydissä saapuvat molemmat lapset. Mukavaa!