Sinä et tunne häntä...

...mutta hän tuntee sinut.

Paula Hawkinsin esikoisdekkari Nainen junassa on piinaavan koukuttava. Vuorotellen on äänessä kolme naista. Aluksi oli vähän vaikeuksia hahmottaa, kenen nahkoissa milloinkin ollaan ja eletäänkö aikaa ennen vai jälkeen Megan Hipwellin katoamisen. Kun hoksasin ryhtyä lukemaan ajatuksen kanssa ja henkilötkin tulivat tutummiksi, oli helpompaa pysyä kärryillä.

Miehet jäävät kirjassa vähän sivuhenkilöiksi, vaikka neljällä miehellä onkin juonen kannalta tärkeä rooli. Sopassa kelluu yksi hyljätty entinen vaimo, uusi vaimo ja näiden aviomies, naapuruston pariskunta, terapeutti ja satunnainen junatuttavuus. Alkoholiongelmia, lapsettomuutta, lapsia, mustasukkaisuutta, salailua, valheita, kieroilua, vehkeilyä, rakkautta, pettymyksiä, pettämistä, työttömyyttä... Jokainen kirjan päähenkilöistä vaikuttaa lopulta tavalla tai toisella pakkomielteiseltä.

Kuten jo kannessa mainostetaan, kirjan tarina vie vauhdilla mukanaan. Kirjailija hämmentää soppaa niin, että lukija ei tiedä mitä uskoisi ja lopulta ratkaisu on kaikkea muuta kuin itsestäänselvä. Tai no - ehkä juuri siksi olisi pitänyt arvata, kuka se pahis oikeastaan olikaan.

Rachel on ressukka, joka lapsettomuuden takia ryhtyy juopottelemaan, menettää avioliittonsa ja työnsä, mutta ei uskalla kertoa työttömyydestään kämppikselleen. Rachel matkustaa päivittäin "töihin" ja mennen tullen seuraa radan varressa asuvien ihmisten elämää. Mielikuvituksessaan Rachel nimeää ihmiset ja kuvittelee, millaista heidän elämänsä on. Kun pariskunnan nainen katoaa, Rachel pistää lusikkansa soppaan ja keitos alkaa pikku hiljaa kuplia ja lopulta kuohuu yli laitojen.

Paula Hawkinsin teksti Oona Timosen suomentamana kiidättää kertomusta hyytävällä otteella vangitsevasta alusta kohti yllättävää loppua. Kirjasta on tehty elokuvakin ja kirjan lukemisen jälkeen suorastaan kihelmöin halusta nähdä tarina valkokankaalla. Tai edes kotisohvalla telkkarin ruudulta. Ei ehkä helpoin dramatisoitava, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen!

Kirjan sisäliepeen arvostelussa sanotaan: "Kiltti tyttö -fanit tulevat rakastamaan tätä psykologista trilleriä... Hawkinsin esikoinen päättyy käänteeseen, jota kukaan - varsinkaan uhrit - ei osaa odottaa." - People

Tuon määritelmän mukaan lienen sitten kiltti tyttö -fani. Vaikka en minä tätä kirjaa trilleriksi laskisi... missään vaiheessa ei lukiessa ollut tukka pystyssä!