Voi että

En voi väittää, että työpäivät normioloissakaan olisivat liikaa toisensa kaltaisia, mutta joskus työpäivä voi olla hyvinkin yllättävä. Niin kävi maanantaina, kun pääsin pomon kanssa käymään kauimpana sijaitsevassa lähikirjastossamme. Ajomatkaa tuli hyvinkin 60 kilometriä suuntaansa, joten samalla reissulla iskettiin monta kärpästä. 

Yksi tärkeä käyntikohde oli kesän taidenäyttely Savonrannan Piippuhallissa. Jo pihamaalla meitä vastaanotti Savonrannan laulavat pojat (poijaat?), teoksen nimi oli muistaakseni Ja laulu raikukoon. Taitelijaa en tietenkään tullut painaneeksi mieleeni. Noloa, myönnän. Villisti veikkaisin kuitenkin taiteilijalistaa silmäiltyäni, että veistoksen tekijä voisi olla Reetta Gröhn-Soininen.

Näyttelyn avajaiset olivat vasta olleet, joten pääsimme ihastelemaan taidokkaita töitä heti tuoreeltaan. Kunnioitettava taitelijarypäs olikin osallistunut näyttelyyn töillään.

Heti ovasta sisään astuttua katse poimii näkymästä valtaisan Venla Martikaisen Orkidean ja maineikkaan Niina Mantsisen graffiteista ammentavan suuren ryijyn takaseinältä.

Muut taiteilijat jäivät, harmi kyllä, painamatta mieleen. Mutta silti en malta olla tarjoilematta vähän maistiaisia:

Seuraavan kuvan patsas mökötti hauskasti pöydän alla.

Niina Mantsisen rohkeasti uudistettu ryijy tämäkin.

Ikkunoista pihalle katsellessa sai huomata, että näyttely jatkui myös ulkona. Laiturien portit olivat saaneet uutta ilmettä.

Videotaideteoksen muuttuvan maiseman katseleminen oli suorastaan hypnoottista. Jos siihen olisi liittynyt vielä jonkinlainen maailmanlopun musiikki, tunnelma olisi voinut olla hyvinkin pelottava, vaikka maisema itsessään oli rauhoittavan kaunis kesäisen aamuyön kuvaus.

Tässäpä oiva kohde kesän kulttuuriajelulle. Samaan syssyyn kannattaa käydä myös myllymuseossa, johon o tulossa jonkinlainen kuvataidenäyttely, ilmeisesti valokuvia. Myllyllä on lisäksi kiinnostava käsityömyymälä, jota ei kannata jättää näkemättä.