Juhannuskatsaus

Aa että, korttikaverini Outi jaksoi muistaa juhannuksen lähestymisen ja toivotteli Kotosillekin hyvät jussit Eino Leinon sanoin. 

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

Itselleni kävi vähän kuin autoilijoille talven tulemisen kanssa, eli keskikesän juhla pääsi yllättämään ihan puskista. Helteet antavat edelleen odottaa itseään ja koska tein kevättyöt ylettömän myöhään, en ollut ollenkaan kartalla, tai paremmin sanottuna kalenterilla, ajan kulumisen kanssa.

Sinänsä kömmähdyksessä ja unohduksessa ei sen kummempaa vahinkoa seurannut, ovathan kaupat nykyään alati avoinna. Ihan hyvin kerkesimme sedän kanssa kauppaan juhannusmuonaostoksille ja vähän piti muutakin shoppailla. Olihan suvun uusin tulokas pitänyt kiirettä ja halunnut syntyä maailmaan jo tiistaina ennen juhannusta, vaikka laskettu aika oli tiistaina juhannuksen jälkeen. Pieni heppu halusi mukaan juhlimaan, joten piti ponnistautua maailmaan sen verran ajoissa, että laskivat äidin esikoisineen pois synnytyssairaalasta. Rotinat oli tietysti vielä hankkimatta, vaikka halusin muistaa vauvaa heti kun mahdollista.

Potkupuvun ja turvalonkeron lisäksi olisin halunnut rotinoiksi leipoa kakun, mutta siihen ei aika millään riittänyt. Piti tyytyä kuppikakkuihin, joista tällä erää pääsisi osallisiksi koko suku, meillä kun on tapana juhannuksen aikaan perinteisesti kokoontua saman järven rannalle parveilemaan.

Kirsikat ovat suurinta herkkuani näin alkukesästä ennen mansikoita. Ostin niitä iiiison pussillisen, että varmasti riittää. Ajatus oli väkertää kirsikkamuffineita jollakin mukavalla ohjeella, mutta eihän sopivaa ohjetta tietenkään Internetin ihmeellisestä maailmasta löytynyt. Löytyi vain monimutkaisia versioita, joihin olisi pitänyt olla erikoisia ainesosia niin kuin vaikka karvasmantelia. Siis päätin säveltää omat kuppikakkuni ihan omasta päästä useampaa reseptiä yhdistellen. Näin tein:

Kirsikkakuppikakut

3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl vahvaa kaakaojauhetta
1,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl kermamaitoa
2 kananmunaa
1 dl juoksevaa margariinia
1 dl (reilu) pilkottuja kirsikoita ilman kiviä tietenkin
2  kukkuraista ruokalusikallista Marianne-rouhetta
50  g tummaa suklaata rouhittuna

kuorrutus
1 prk maustamatonta tuorejuustoa
1 prk Mascarponea
1 dl tomusokeria
1 - 2 rkl Marianne-rouhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään hyvin. Lisää kermamaito, kananmunat ja margariini ja sekoita tasaiseksi ilman turhaa vatkaamista. Lisää pilkotut kirsikat ja suklaat. Sekoita.

Annostele taikina kuppikakkuvuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskivaiheilla 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Notkista tuorejuusto ja Mascarpone kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri ja Marianne-rouhe. Pursota jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Jos haluat, voit koristella kuppikakut kirsikoilla ja suklaarouheella.

Vaikka juoksin juhannusaattona läpi kaikki kolme lähikauppaamme, en onnistunut saamaan laktoositonta Mascarponea. Siksi piti laktoosinvälttelijöitä ajatellen jättää osa kakkusista kuorruttamatta.

Kummin mökillä oli jälleen kauniit kesäkukkakoristeet ilahduttamassa juhannuksen viettäjiä.

Ihanan terapeuttista oli siirtyä aina mökiltä toiselle pitkin rauhallista metsätietä. Tien varrella kesän kukkaset pistivät parastaan.

Vähän piti kuvankäsittelyohjelmalla leikkiä... Napin painallus, ja kukassa palaa keijukaisen ulkovalo!

Kohta saadaan metsämansikoita!

Metsän rajan taa painuva aurinko loi salaperäisyyttä kesäyöhön.

Veljen rantasaunalla oli tosi hyvät löylyt ja järven vesi oli sopivan vilpoisaa. Terassilla voi aivan mainiosti pukeutua puhtoisiin vaatteisiin saunan höyryjen jälkeen nahkean nahkan viilennyttyä sopivasti. Hyttyset pysyttelivät loitolla, sillä keraamisen majakan uumenista hyttyskierukka tuprautteli ilmoille savuaan.

Siinä vilvoitellessani huomasin auringon säteiden leikin pihlajan kukissa, enkä olisi malttanut edes pukeutua, kun jo piti kameran kanssa kyykkiä puskissa.

Samoilta jalansijoilta olen ottanut sekä ylä- että alapuolella olevat kuvat. Yläpuolisen kohti aurinkoa ja alapuoliset niin, että aurinko jäi selkäni taakse. Maisema on aivan eri värinen!

Omakuva juhannuksena 2017

Olimme jo yhdet juhannusherkut popsineet heti kohta rantaan saavuttuamme, mutta illan edettyä veli vaimonsa kanssa loihti grillikotaan ihan kreikkalaista tunnelmaa. Grillissä tirisevät lihat, kasvikset ja grillijuustot toivat tuoksullaan herkullisen makumuiston Välimeren rannalta.

Ihan emme puolille öin jaksaneet yötöntä yötä juhlia, vaan lähdimme yhdentoista korvilla ajelemaan takaisin kaupunkiin. Maisemat matkan varrella olivat mahtavat! Auton ikkunan läpi niitä yritin epätoivoisesti ikuistaa...

Juhannusaamuun heräilimme kiireettä vaikka menovarvas jo vipattikin. Nyt olimme menossa käväisemään kuopuksen luona Mikkelissä. Siellä tarvittiin vähän poraa, ruuveja ja apuvoimia toistaiseksi vaiheessa olleen muuton kanssa. Kun setä ja kuopus lähtivät käväisemään kaupassa ja kuskasivat vielä väärissä paikoissa olevia tavaroita oikeisiin osoitteisiin, minä nappasin mukaani karvaisen kaverin ja porhalsin pikaiselle päivälenkille.

On muuten ohimennen todettava, että oli hauskaa mennä kuopuksen ovesta sisään, kun koiralapsi ilahtui tulostamme niin, ettei meinannut nahkoissaan pysyä. Harvoin kukaan on niin aidon onnellisen oloinen meitä nähdessään.

Kun tämänkertaiset muuttopuuhat oli tehty, otimme suunnan kohti Mikkelin satamaa ja Kansainvälisiä markkinoita. Mielessä välkkyi herkullinen kreikkalainen ruoka ja tilasimme kolme annosta gyrosta ranskalaisilla ja salaatilla. Annokset olivat suunnattoman suuret ja kokkipoika näppärästi rakensi kolme ruokaa kerralla. Harmiksi piti todeta, että se mikä näyttävyydessä voitettiin, se maussa hävittiin. Ruoka ei ollut kunnon kuumaa, joten herkullisuus kärsi heti. Mutta kyllä tällä nälkä lähti, emme edes kuopuksen kanssa jaksaneet syödä annoksiamme loppuun.

Vaikka ruoka-annoksista emme selvinneet, piti silti saada jälkiruuaksi vielä italialaista jäätelöä. Melkoisen hervottomat tötteröt! Mutta aivan käsittämättömän herkulliset!

Markkinoilta suunnistimme sedän kanssa taas takaisin kotiin. Niin oli tämän kesän juhannus käsitelty. Nälkä ei ainakaan jäänyt. Röyh!