Tänä aamuna heräsimme arkeen, vaikka sunnuntai olikin. Setä lähti töihin anivarhain, itse sain uinailla pitempään. Tämä loma on mennyt sinänsä merkillisesti, etten yhtenäkään aamuna ole nukkunut pitkään, vaan viimeistään puoli kahdeksan aikaan on pitänyt vyöräytyä sängystä ylös. Tämäkään aamu ei tehnyt poikkeusta.
Kuopuskin heräili ja yhdessä hörpimme aamukahvit. Sitten minulle tulikin tulenpalava kiire, sillä halusin lähteä täydentämään ja järjestelemään kirpparipöytämme samalla, kun kuopus lähti linja-autolle matkustaakseen takaisin opiskelujen äärelle. Kiire tuli siitä, etten ollut hinnoitellut valmiiksi kaupattavaksi vietäviä tavaroita. Onneksi myytäväksi valikoituneet esineet oli jo poimittu odottamaan hinnoittelua, joten loppujen lopuksi ehdin ihan hyvin kuopuksen mukaan.
Tihkusateessa tallustelimme neljän kilometrin matkan. Kylmä ei ollut. Pikemmininkin päinvastoin. Linja-autoaseman tienhaarassa heipattelin lapsen ja jatkoin itse matkaa ylämäkeen. Kirppari on linja-autoasemalla, joten olin perillä tuossa tuokiossa.
Kovasti oli eilisaamun jälkeen pöydässä myllistetty, mutta en ole ihan varma, oliko siitä jotain ostettukin. Luultavasti...? Ainakin sain hyvin upotettua entisten sekaan uudet tuomiseni ja pöytä jäi lähtiessäni tämän näköiseksi:
Ai niin. Joutessani kiersin katselemassa muidenkin pöytien tarjonnan. Kuinka ollakaan, tein oikein hyviä löytöjä. Mutta koska tänään olen innoissani puuhannut yhtä sun toista, en muistanut kuvata ostoksiani. Voi olla, että palaan aiheeseen myöhemmin.
Kotimatkalla polkupyörän matkamittariin napsahti uudet, uljaat lukemat. Seuraavan bingorivin esiintymiseen saattaa mennä hetki kauemmin, sillä huomenna alkavat työt haitannevat harrastuksia. Sadesäässä päädyin ikuistamaan muistikortille myös nöyrän kulkupelini juuri siinä pisteessä, jossa tämä kilometrimäärä täyttyi.
 |
| Siellä se taustalla häämöttelee työmaakin. |
Yleensä olen kuivannut suppikset saunassa, mutta nyt luin Kotivinkistä vinkin, jota seuraten päätin kokeilla kuivattamista sähköuunissa. Sienijoukko pääsi yhdessä leivinpaperilla vuoratulle pellille ja 50 asteiseen kiertoilmauuniin. Sitten vain odotellaan...
Aika monta tuntia myöhemmin samalla pellillä näytti tältä:
Ei tainnut olla oikein hyvä juttu tuo uunikuivaus. Suppikset näyttävät ihan mustatorvisieniltä ja se ei kai kuitenkaan ollut tarkoitus. Sienien kutistuminen miltei olemattomiin kuivatuksessa jaksaa hämmästyttää aina. Sama ilmiö tapahtuu, vaikka hommaan käyttäisikin saunan lauteita.
Kun kahviaika lähestyi, minun teki kovasti mieleni pullaa. Pakastimessa sitä ei ollut eikä kotona ollut hiivaa, että olisin voinut käydä leipomaan. Satoi. Kauppareissu ei houkutellut. Onneksi voi leipoa ilman hiivaakin! En olekaan aikapäiviin tehnyt kardemummapullaa, joten nyt oli sen aika.
Kardemummapulla
200 g voita tai margariinia
2 munaa
3 dl sokeria
3 dl maitoa
8 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
3 - 4 tl kardemummaa
koristeluun
4 - 5 rkl raesokeria
mantelilastuja (joita meillä ei ollut eikä siis käytetty nyt)
Minulla on jemmoissa Sveitsin tutulta saatu säädettävä suorakaiteen muotoinen vuoka ja siihen käypäsiä leivinpapereita. Sveitsiläiset ovat kovia keksimään työtä helpottavia ratkaisuja: kun käyttää vuoan mallista leivinpaperia, säästyy tiskiä!
Ensin sulatetaan ja jäähdytetään rasva. Munat ja sokeri vatkataan, seokseen lisätään maito, voisula ja kuivat aineet, jotka on ensin sekoitettu keskenään. Kaadetaan taikina vuokaan ja ripottellaan raesokeri päälle. Sitten koko komeus uuniin noin tunniksi 200 asteeseen.
Vähän niin kuin olisi pikkuisen pinta kärähtänyt. Höh! Ei se kyllä haittaa, mutta onhan se vähän esteettinen kömmähdys. Olisi pitänyt laittaa jossain vaiheessa leivinpaperia tai foliota paistuvan kakkusen suojaksi.
Kun pullakakku oli vähän jäähtynyt, pääsin maistelemaan. Kyytipoikana meni tietysti kahvia ja loman alussa ostamani Kotivinkki, jota en ole vieläkään ehtinyt lukea kokonaan...
Hyvää oli! Uskotko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti