Ostin puun

Ostin puun.

Ostin pyörän.

Ostin kipposen.

Ostin kupposen.

Ostin pussukan.

Ostin lankaa.

Ostin lisää lankaa.

Ostin vieläkin lankaa.

Ostin... ei, ei , ei! Ei sen näin pitänyt mennä! Pikemminkin päinvastoin!

Aletaanpa alusta.

Neljä viikkoa on ihan mahdottoman pitkä aika ja toisaalta se on ihan hirmuisen lyhyt aika. Kuopus muutti kotoa opiskelupaikkakunnalle viisi viikkoa ja kaksi päivää sitten. Mitä? Eikö siitä sen kauemmin ole? Tuntuu nimittäin ikuisuudelta!

Esikoinen oli neljä viikkoa sitten vielä kotosalla Kotosella ja ikäänkuin "huomenna" lähdössä pois palatakseen loppuviikosta takaisin maailman ääriin. Eikö siitäkään sen kauemmin ole? Tuntuu ihan yhtä ikuisuudelta kuin kuopuksen muutto.

Täällä me sedän kanssa kuunnellaan, kun talo naristi nurkkiaan ja voi kuinka me lapsia kaivataan... Ollaan kuin kaksi vanhaa varista ja katsellaan kuinka puista syksyn lehdetkin alkavat varista...

Höpsis pöpsis, ei elämästä tullut ankeaa, vaikka jälkikasvu onkin lentänyt pesästä. Ikävä tosin on usein, mutta onneksi nykytekniikalla yhteydenpito on helppoa. Toisin olisi ollut ennen. Eikä tässä synkkyyteen ole ollut aikaa vaipua, sillä töiden ja kotihommien lisäksi on ollut huollettavana kirpparipöytä Kympintorilla. Senhän neljä viikkoa sitten pykäsimme pystyyn esikoisen kanssa ihan päähänpistosta ja suitsait.

Kun väki kotoa vähenee, pitäisi tavaran määrän huushollissa vähentyä myös. Kuopus veikin mukanaan leijonanosan omaisuudestaan, mutta kyllä tänne jäi vielä melkoinen määrä tarpeetonta tavaraa. Myös esikoinen perkasi tavaroitaan ja päätti luopua yhdestä jos toisesta tarpeettomasta esineestä tai vaatekappaleesta.

Neljän viikon ajan olen oheistyönäni käynyt läpi huushollin sopukoita, lajitellut, karsinut, hinnoitellut ja kuskannut meille joutavaa rompetta myyntipöydälle. Neljässä viikossa on 28 päivää. Kahtena päivänä jäi kirpparilla käymättä, kun yhtenä päivänä olin leipätyössä ja toisena juoksentelin veljeni kanssa pitkin korpea. Mutta 26 päivänä astuin kirpparin ovesta sisään ja joka kerran kiikutin pöydälle uutta myytävää. Kauppa kävi hyvin.

Ahkeran kirpparilla ravaamisen kääntöpuoli on tietenkin se, etten voinut silmälaput silmillä sinne oman myyntipaikkani pakeille päästä. Joten harjaantunut kirppissilmäni näki ja tarkka aarrevainuinen nenäni haistoi jo pitkän matkan päästä loistolöytöjä.

Joten saanko esitellä... Kotosen tädin kuukauden kirppissaalis:

Fillari 2.50 €, puu 4.50 €. Puu oli kyllä kallis ja ostaminen pitkän harkinnan tulos. Pupujussi löytyi kuopuksen tavaroista enkä millään sitä raaskinut kiikuttaa myyntiin.

Napakkaa puuvillaa ja vaikka kuinka kaunis ruusupussilakana oli yhtenä päivänä nakattu saa ottaa -kärryyn. Enhän minä sitä tarvitse, mutta otin silti. Kankaan elämä pussilakanana on ohi, mutta näen jo sieluni silmin, kuinka siitä jalostuu talven mittaan ihan uusia juttuja... Marimekon Appelsiini-kuosin kaksi kunnollisen kokoista kangaspalaa maksoivat yhteensä 5 euroa. Tältä istumalta en osaa sanoa, mihin kankaat käytän, mutta ei niitä voinut jättää kirppikselle kuljeskelemaankaan.

Rullarihmapussin bongasin ensimmäisen kerran niin, että sillä oli hintaa 4 euroa. Pyörittelin pussia käsissäni, mutta oli se kallis... Kun hinta oli tiputettu yhteen (1) euroon, ostopäätöstä ei tarvinnut edes harkita. Kotona sitten havaitsin, että kolme rullista on sitä vahvempaa lankaa, jota ei sormin kiskomalla poikki saa ja jota karhurihmaksi tai karhulangaksikin kutsutaan ja joka maksaa oikeasti mansikoita.

Isommilla puolilla olleet virkkauslangat sai muistaakseni myös eurolla kaikki kolme ja sukkalankakerä maksoi samaisen euron. Ihan varmaan tarvitsin nämä kaikki...

Marimekkoa löytyi kankaan lisäksi muutakin. Pussukkainen maksoi 3 euroa. Sisäpuoli kaipaa kuurausta, mutta onneksi on vettä ja pesuainetta. Lautasista olen iloinen, vaikka kirppistavaraksi pulitin niistä ison hinnan eli 15 € noista neljästä yhteensä. Mutta jos kuka on ikinä käynyt Marimekon myymälässä, tietää, että astiat ja muutkin tuotteet ovat aika hinnakkaita. Mutta laadusta kannattaa maksaa.

Ruskea kuuppa/kattila/potta kiinnitti huomioni jo myyntipöydällä. Olisipa oiva kipponen kukkapurkiksi... mutta en ostanut, kun ei ollut välitöntä tarvetta. Kun sama kuuppa sitten oli yhtenä päivänä tarjolla siellä saa ottaa -osastolla, olihan se korjattava sieltä talteen.

Tänään oli pakko purkaa meidän tavarat pois myyntipöydältä ja huomenna siinä on jo uusi kauppias. Olisin vielä jatkanut pöydän vuokrausta, mutta kun olin höpsöyksissäni ilmoittanut, että neljä viikkoa meille riittäisi, niin pöytä oli jo luvattu seuraavalle halukkaalle. Muutenkin kirpparilla eletään nyt sesonkiaikaa. Kaikilla pöydillä on vuokraaja ja uusia innokkaita kauppiaita on ihan jonoksi asti.

Otin töistä varaslähdön, että ehdimme raivata myymättömät tuotteet pois pöydältä määräajassa. Siinä pakkaillessa katseeni harhautui lähipöytään ja voi hyvänen aika! Siellä nakotti vierekkäin kaksi Pentikin Eden-sarjan kahvikuppia sulassa sovussa ja hintaa niille oli mätkäisty 13 euroa yhteensä. Kesken pakkaamisen säntäsin hakemaan kupposet itselleni jemmaan, ettei vain kukaan muu kerkeäisi kynsiään niihin iskemään. Pentikillä yhden kahvikupin ja lautasen kokonaisuus maksaa 28,40, joten sain nämä kaksi todella huokeaan hintaan.

Tässä esiteltyjen löytöjen lisäksi olen ostanut itselleni ihanan pinkin neuleen neljällä eurolla ja maailman mukavimman kukkahupparin kolmella eurolla ja napannut saa ottaa - kärrystä hehkuvan sähkönsinisen pitsillä somistetun topin. Vaatteet ovat pyykkikorissa, josta en viitsinyt käydä niitä kuvattavaksi kaivamassa.

Paljon löytöjä. Mutta jos ajattelee, että kävin sentään 26 kertaa kirpparilla ja tässä kaikki ostokseni. Ehkä osasin kuitenkin olla kohtuullinen...?