Sun syys, mun syys

Se on kuulkaas ihmiset sillä lailla, että nyt on syksy! Ihanan värikäs ja kirpeän raikas syksy. Luonto hemmottelee meitä leiskuvalla väriloistolla, että jaksamme läpi mustan marraskuun ja vitivalkoisten hankien talvisen valtakauden. Syksyllä ilma on täynnä happea ja hengittäminen on helppoa. Kesän kiireistä voi jo laskea irti. Neulomukset saa kaivaa esille. Villasukkien aikakausi on täällä taas. Sateen rummuttaessa kattoa ja syystuulen ujeltaessa ulkona, saa luvan kanssa käpertyä viltin sisään nauttimaan hyvästä kirjasta ja matkustaa mielikuvituksen voimin muille maille tai aikamatkailla menneistyyteen tai vaikka tulevaisuuteen. Syksy - mikä ihana tekosyy!

Hehkutuksen keskellä on kuitenkin muistettava, että kyllä se syksykin teettää työtä omakotiasujalle. Kesäkukat olisi kuskattava kompostiin ennen pakkasia, mutta miten sen raaskii tehdä, kun eivät lakkaa kukkimasta! Tänään vähän aloittelin  syyssiivousta pihalla, mutta rankkasade lopulta pisti pisteen päivän puutarhatöille. 

Ennen kuin aloitin työt kotipihassa, pyörähdin jälleen kaupungilla, sillä kirppispöytä on järjesteltävä päivittäin, jos meinaa saada sieltä jotain kaupaksi. Meillä on sitten kaunis kaupunki!

Tämä on kylläkin ihan kotipihan vaahtera.

Kirpparilla naapuripöydässä olisi ollut myynnissä jättikokoinen Nalle Puh neljällä eurolla. Houkutteleva näky, mutta sinne jäi nallukka odottelemaan muita ostajia. Ei minulla olisi sille käyttöä eikä paikkaakaan.

Syystyöt aloitin nostamalla loput perunat pois kasvimaasta, Saalis ei ollut suurensuuri, mutta kyllä me sedän kanssa näistä monta kertaa saamme murkinaa ruoaksi.

Hämmentävimmän näyn kohtasin tänään kävellessäni vadelmapuskien ohi. Siellähän killui marja poikineen poimijaa odottamassa! Syyskuun lopulla!?

Pieni oli vadelmasaalis, mutta niiiin hyvän makuinen! Pieni oli sato korjattavaksi myös leikkimökkikasvihuoneesani. Pari kertaa aiemmin olin sieltä saanut käydä muutaman kirsikkatomaatin maistiaisiksi, mutta tässä pääsato:

Eipähän työllistä liikaa noiden säilöminen! Missä lie vika, etteivät kasvini jaksaneet satoa tuottaa? Mun syy varmaan...

Illemmalla, kun sade oli tädin sisälle häätänyt, tein ruokaa uunissa ja ajattelin hyödyntää valmiiksi lämmitetyn uunin leipomalla kesäkurptisakakkua. Tähän tulee pekaanipähkinöitä ja ne ovat niin tyyriitä, etten millään raaskisi niitä ostaa. Mutta on tätä herkkukakkua kerran syksyssä leivottava!

Sydämellisen kakun myötä toivotan teille hyvää yötä!