Juhlatuulella

Loman vietto on ollut yhtä juhlaa, joten mikäs sen parempi tapa pistää kesäloma pakettiin, kuin osallistua ihan oikeisiin juhliin. Sedän siskontytöstä on nyt ahkeran uurastuksen tuloksena leivottu teologian maisteri ja meillä oli kunnia osallistua kotiseudulla upeassa kesäisessä syyssäässä mahtavan mainiossa ravintola Koskessa järjestettyihin juhlallisuuksiin.

Juhlakalu on huipputyyppi, mutkaton ja mukava nuori nainen, joka ihanan iloisesti on oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Luontaisella viehätysvoimallaan ja hyväntahtoisella huumorintajullaan hän voittaa puolelleen jokaisen, jonka kanssa hän on tekemisissä. (Tällainen mielikuva minulla on tästä uudesta maisterista, toivottavasti hän on itse samaa mieltä!)

Juhlat olivat ihan järjestäjänsä näköiset kutsukortista alkaen.

Kutsukortin kansi :)

Mutta ennen kuin päästään itse juhlaan, tässä muutama kuva matkan varrelta. Sää todellakin suosi! (Otin juhlaan mukaan niin pienen laukun, ettei järjestelmäkamera mahtunut. Kaikki kuvat ovat kännykkäräpsyjä ja laatu... no joo...)

Sisällä rantaravintolassa alkoi olla jo aika lailla valmista, siinä vaiheessa kun me vieraat vuorotellen vyöräydyimme paikalle.

Olin syönyt päivällä kunnon lautasellisen kesäkurpitsakeittoa, joten tyhjä lautanen ei huudellut liian äänekkäästi. Mutta kun uunituore maisteri kehotti meitä nauttimaan pöydän antimista, aikani kursailtuani kävin täyttämässä lautaseni kukkuroilleen. Ruoka oli niiiin hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi.

Tilaisuuden alkamista odotellessa oli hyvää aikaa tähtäillä kameran kanssa vähän sinne ja tänne. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis. Yhdessä juhlakalun kanssa tuumimme, ettei parempaa juhlapaikkaa voisi ollakaan.

Alkumaljojen kuvat tulevat minulla hupsusti täällä jälkijunassa. Mutta siihen on hyvä selitys! En nimittäin oikeastaan kuvannut alkumaljoja ollenkaan, vaan nämä ovat jälkiruokanäkäräiset. Tervetuliaisjuomaa oli jäänyt jäljelle ja ravintoloitsija kehoitti meitä juomaan juoman pois. Kälyhän se keksi, että sillä saa hyvin täyteen ahdetussa kuvussa ruoan laskeutumaan, joten tässä on minun ja kuopuksen ruoansulatusjuomat.

Jälkiruokanäkäräisen jälkiruoaksi oli vielä kahvia ja kakkua. Kakussa on vinkeä ja minun suuhuni hyvinkin mukavalta maistuva salmiakkikuorrutus. Sekin oli niin päivänsankarin oloista että!

Tulipa syötyä! Kupu oli killaallaan ja oli pakko lähteä vähän oikomaan jalkoja ja samalla katsastamaan vähän loppukesän auringonpaisteessa paistattelevaa kaunista ympäristöä.

Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja hyvää juomaa. Mitä sitä ihminen muuta kaipaisikaan? Karaokea!!!

Itse en mikkiin tartu, mutta mielelläni kuuntelin toisten esityksiä. Innokkain esiintyjä taisi olla sedän veljen tyttärentytär, joka kuusivuotiaan itsevarmuudella veti vaikeimmatkin biisit tyynesti kotiin. Hattua on nostettava rohkealle esikoululaiselle!

Omien lasteni laulua kuuntelen myös aina mielelläni. Nyt sain nauttia kuopuksen esiintymisestä. Minusta hänellä on ääni, joka esiintymislavalla ja säestyksen kanssa pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja saa ihan ihon kananlihalle, kun kuulostaa niin hyvältä.

Illan jo hämärtyessä oli lähdettävä kotimatkalle. Aurinko painui mailleen ja värjäsi taivaanrantaan maalauksellisia värejä. Eihän niitä liikkuvasta autosta kännykän kameralla kunnolla saanut taltioitua, mutta yrittää piti kuitenkin.

Seuraavista juhlista ei ole tietoakaan. Mutta onneksi arjestakin voi tehdä juhlan!