Vaikka energiatankkaus tapahtuikin vasta lauantaipäivän aikana, jonkinlainen varaslähtö näennäiseen ahkeruuteen tapahtui jo heti aamusta. Koska äiti antoi ymmärtää, että mansikkamaalla olisi marjoja Kotosellekin, piti jäätä kasvattanut pakastinkaappi pistää pikasulatukselle. Säilöntäkausi oli ovella! Siis kovalla kiireellä tein inventaariota kylmälaitteen sisällöstä, vein tärkeät alakerran arkkupakastimeen ja joutavat jo jätin sulamaan. Sulatusoperaatio aiheutti lisää puuhaa sunnuntain saavuttua. Pitihän säilötyt ja sulatetut kokata syötävään muotoon.
Koska olen myös aloittanut nuukana pihistelyn, mitään syötävää ei saisi heittää hukkaan. Siispä osa lakkiaisiin hankintuista murkinoista tuli nyt jalostettua ruokapöytään. Myös edellisen viikon tähteet muokkasin uuteen kuosiin.
Ihan ensin piti kuitenkin testata Kodin kuvalehden Brita-kakun ohjetta. En ole tällaista leivonnaista ennen tehnyt. Enkä taida tehdä toiste. Hyvät aineet kakkuun tuhrasin, mutta on sitä parempiakin mansikkakakkuja syöty...
Brita-kakkuun tein ensin pohjalevyn ja sitä varten piti raastaa sitruunaa.
Kypsäksi paistettu pohjalevy jäi jäähtymään.
Sillä aikaa kaulin pakastimesta löytyneen lehtitaikinalevyn kahdeksi levyksi. Ensimmäisen levyn asettelin leivinpaperin päälle pellille. Piirakan täytteeksi sotkin keskenään viikolla valmistamani feta-pinaattikastikkeen lopun, riisin jämät ja koska näytti, että täytettä on kuitenkin liian vähän, pilkoin sekaan vielä pari keitettyä kananmunaa. Toinen lehtitaikinalevy kanneksi, voitelu kananmunalla ja haarukalla reikiä sinne tänne ja koko komeus uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.
En varmaan koskaan enää onnistu tekemään samanlaista leivonnaista ja se on harmi. Oli nimittäin tosi hyvää ja kelpasi kaikille!
Kun Brita-kakun pohjalevy oli sopivasti jäähtnyt, vatkasin kerman, jaoin kakkulevyn neljään osaan siten, että sain kakkuun kolme kerrosta. Kakkulevyjen väliin laitoin kermaa, lemon curdia ja mansikkalohkoja. Kakku oli mielestäni kauniimpi silloin, kun siinä oli kermakuorrutus päälimmäisenä, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan ja päällimmäiseks tuli marenkikerros.
Päivä oli hiostavan kuuma, mutta silti suunnittelin kunnon siivousrupeamaa iltapäivän iloksi. Hautova helle valmisteli tietä kunnon ukkosmyräkälle. Kun salamat välähtelivät pimeäksi muuttuneella taivaalla ja ukkosen kumu ja pauke muuttivat arkielämän elokuvan jännitysnäytelmäksi, siivoamisesta tuli vähän sivuseikka. Puunailin pikkuisen, mutta totaalinen touhuaminen jäi toiseen päivään.
Sinänsä ei huono homma, sillä illalla kun kahdeksan aikaan olin luuttuamassa keittiön lattiaa, tuli muhkea mansikkalähetys valmiiksi siivottuja mansikoita ihan kotiin saakka. Veljeni toimi ystävällisenä kuriirina ja järjesti sisarelleen iltapuhteiksi pikkuisen askaretta.
Tarmokkaan parituntisen jälkeen (ja aika monen syödyn marjan jälkeen) olin lohkonut ja purkittanut koko satsin. Pakastin kävi kuumana pakastustyössään ja täti oli ihan valmista kauraa unten maille urakoituaan säilöön kesän ensimmäiset marjat.
Mutta että olikin tyytyväinen olo! Tästä se lähtee. Hamstraus.
PS. Pakastimen kätköistä kaivelin pois myös pari pakettia voileipäkakkuja varten hankittua paahtoleipää ja paketillisen kinkkukuutioita. Koska jääkaapin uumenissa oli muitakin voileipäkakkutarpeita, meillä on nyt jääkaapissa tekeytymässä jonkinlainen leipäkakku. Eikä se ole ihan pieni... Mutta siitä lisää toisen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti