Kestit

Kylläpä oli eilinen suvisunnuntai yhtä ihmislapsen hemmottelua! Ensin aamulla tekaisin valmiiksi entisen koulukaverini tilaaman voileipäkakun. Hui, vähän oli jännittävää, sillä kakun täytteeksi toivottiin lämminsavulohta ja omat lohikakkuni ovat tähän mennessä olleet enemmän ja vähemmän hyydykekakkuja. Normivoileipäkakun välit olen täytellyt kinkulla ja meetvurstilla.

Rohkeasti otin härkää sarvista tai ehkä tässä tapauksessa pikemminkin lohta evistä ja vapaasti säveltäen loihdin kalaisen voileipäkakkuversion. Ostin tarvikkeita sen verran reilummalti, että sain tehdä meille Kotosille maistiaiskakun myös... että tietäisin, miten onnistuin....

Kakun sisukseen meni lämminsavulohen lisäksi Remouladen-kastiketta, ranskankermaa, kermaviiliä, tuorejuustoa, sinappia ja tilliä. Jos olisin ostanut yhden purkin enemmän ranskankermaa, kermaviiliä ei olisi tarvittu. Kostutin leipäkerrokset taas maidolla. Leipä oli vuorotellen ruis- ja moniviljapaahtoleipää paitsi maistiaiskakkuun riitti vain rukiista paahtista. Kuorrutin kakut maidolla notkistetulla tuorejuustolla ja koristeeksi askartelin kylmäsavulohesta ruusukkeita, lisäksi tilattuun kakkuun sitruunakukka, tilliä, herneenversoja ja pikkuisia tomaattikukkia. Koristelut syntyivät taas ihan ilman etukäteissuunnittelua. Ehkä olisi syytä opetella suunnitelmallisuutta...

Lohesta en ole ennen ruusuja väännellyt, mutta yllättävän hyvin se taipui hyppysissä kukan malliin.

Maistiaiskakkuun tuli yksinkertaisemmat koristeet ja harmaammat ruusut, sillä osa lohesta oli heti paketista ottamisen jälkeen epämääräisen väristä. Luotan silti, että se on syötävää, sillä kylmäketjusta on pidetty huolta ja viimeiseen käyttöpäiväänkin on vielä piiitkä aika.

Kun tilattu kakku oli haettu. pakkasimme kuopuksen kanssa kamppeet kasaan ja autoilimme Lipettiin. Matkan varrella poikkesimme herkkuostoksilla Kerimäen K-marketissa. Korissa oli jo kotona keitetty kahvi valmiina, joten perille päästyämme katoimme juhlakahvit laiturille ja nautimme kesästä, kiireettömyydestä ja yleensä elämästä.

Kahviteltuamme hyppäsimme kumppareihin ja kiskoimme hupparit yllemme, vaikka lämpötila keikkui kesäisissä (=helteisissä) lukemissa. Mutta koska ämpäreiden kanssa suunnistimme sieneen, piti kärsäkkäiden pistiäisten varalle sonnustautua puremisen kestäviin vetimiin. No, kyllä ne hyttyset ja paarmat silti meillä herkuttelivat, ihan kestit pitivät.... mokomat! Peltihaarniska ehkä suojelisi hyönteisten hyökkäyksiltä, mutta voisi se kyllä tehokkaasti estää myös sienisaaliin poimimisen.

Ja eipä ollut hukkareissu!

Monta pientä tirriäistä jätettiin mättäille kasvamaan, mutta eiköhän meillä yhteensä 10 litran sankollinen ollut saalista. Hajamielisyyksissäni vain olen jättänyt kuvat ottamatta. Hoh hoijaa.

Metsäretken jälkeen vaihdoimme uikkareihin ja pulahdimme mökkirannasta vilpoiseen veteen. Ah, autuasta!

Lipetin luonto on ihmeellinen ja taas se tarjosi kameran takana lymyävälle uusia kuvakulmia. Tai jos nyt tarkkoja ollaan, kuvakulmat on moneen kertaan käytetty, mutta linssille piirtyi uutta ihmeteltävää.

Siipirikko

Herkku

 Seuraavien kuvien värikästä önniäistä en muista koskaan ennen nähneeni. Googlen kuvahakukin osasi kertoa kyseessä olevan hyönteisen!! Hahaa, nerokasta! Kiitos tutuntutun, perhoselle löytyi jopa lajimääritys: punatäpläperhonen.

Kun kello läheni kolmea, tiesin vanhempieni pian palaavan kotiin, joten lähdimme Lipetistä lipettiin. Ensimmäiseksi mummolassa suunnistimme mansikkamaalle, sillä äiti oli luvannut kuopukselle kaikki maalta löytyvät kypsät marjat. Viime viikon rankkasateet ja niitä seurannut helteinen sää oli tehnyt marjoille hallaa... tai siis pahaa... ja harmaahome oli pilannut osan sadosta. Saimme silti ihan mukavasti talvivarastoa kuopuksen pakastusrasioihin. Kun siivous- ja pakastustalkoisiin illalla Kotosella osallistui vielä aamuvuoron palkkatyössä rehkinyt vävykokelaskin, marja-aarre siirtyi sukkelasti sankosta säilöön.

Kuitenkin ennen siivoustalkoita vietimme vielä mummolassa mukavat hetket mammun herkkupitsaa  ja mansikkaviinereitä popsien. Kotiin autoili väsynyt, mutta kovin tyytyväinen naiskaksikko. Kuopus istui ratin takana ja minähän keskityin kuvaamaan taivasta... Taiteellista! Ja niin turhaa!

Jos hyvin käy, kerron huomenna sinulle jotain hyvää...