Herkkujen viikko

Ensin lyhyt uutinen otsikon vierestä:

Kotikaupungin ikävä erikoisuus on pystyyn nousevat maantiesillat. Rahtilaivat tuppaavat ohittamaan kaupungin aina parhaaseen ruuhka-aikaan ja niin sitä sitten maanteitä kulkevat odottavat loputtomissa jonoissa, kun vesiliikenne menee ykköseksi. Odotteleminen ja töistä myöhästyminen ei ole herkkua. Ohjeistus kuuluu, että siltojen mahdollinen avautuminen pitäisi ottaa huomioon työmatkaa suunnitellessa. Sehän taas aiheuttaa sen, että lähes joka päivä on töissä 20 - 30 minuuttia etuajassa... Onkos se työnantajien tarkoituskin? Onneksi on kellokortti ja liukuva työaika!

Koska heinäkuun helteet ja hässäkät ovat pistäneet Kotosen ajanlaskun uusiksi, viikkoa voi venyttää ja mässäilypostauksen aloittaa edellisen viikon tiistaista. Silloin käväisimme kuopuksen kanssa tukemassa paikallista pitseriaa eli Caperoa. Alkupalat olivat makoisat, kuten aina.

Etten olisi tylsä ja ennalta-arvattava, poikkesin perinteistä ja tilasin ainaisen Gorgonzolan sijasta kerrankin jotain muuta eli herkulliselta kuulostavan Mozzarella-pitsan. Pestokastike, parmankinkku, tomaatti, mozzarella ja rucola vaikuttivat hyvältä yhdistelmältä... Siis vaikutti. Ei vaan ole gorgonzolan voittanutta!

Kuopuksen Fantasia-pitsa näytti myös maistuvalta.

Pitsan mässytys sai aikaan huonon omantunnon kaloripitoisen pikaruoan hotkimisesta, joten piti sitten kotimatkalla hakea Lidlistä vähän kevyempää evästä.

Tämän viikon maanantaina kutsuin kuopuksen ja vävykokelaan kanssani lettukahvilaan Sulosaarelle.

Koska oli kuuma, valitsimme kuopuksen kanssa palan painikkeeksi kahvin sijasta Laitilan Sitruunasoodaa, sitruunalimonaadia. Kuulosti hyvältä, mutta olikin vain ylimakeaa hiilihappovettä. Sitruuna ei maistunut nimeksikään. Harmi.

Koska tulin suoraan töistä, nälkä jo kolkutteli vatsalaukun seinämiä. Siksi valitsin letun suolaisilla täytteillä. Kysyin myyjättäreltä suositusta ja hän ehdotti pestoa ja fetaa. Kuulosti hyvältä ja sitä se myös oli!

Nuorison yksimielinen valinta oli banaani ja kinuskikastike. Näytti herkulliselta ja kuulema myös maistui.

Harmillisempi "herkku" tuli vastaan pyörätiellä keskiviikkona. Fillaroin Prismaan, mutta tie katkesi kesken kaiken. Missään aiemmin ei varoitettu tietyöstä ja tosi fiksusti tässä "kiertotie" on kyltin jälkeen ja niin upottavaa ja möykkyistä hiekkaa, että sandaaleista sai karistella talven hiekoitushiekat...

Viime kesänä kuopus ja minä kävimme serkun kanssa Sarastrossa muikuilla serkun kala-allergisen puolison ollessa matkatöissä. Ruoka oli niin hyvää ja meillä oli niin mukavaa, että otettiin tänä kesänä uusiksi keskiviikkoiltana kuopuksen päästyä töistä.

Ruokaa odotellessa oli hyvää aikaa tarkastella ja valokuvata pöydillä olleita tabletteja... Huikeat!

Serkku tilasi alkupaloiksi etanat ja olisi jakanut ne meidän kanssamme... mutta kaksi ennakkoluuloista luupäätä ei halunnut edes maistaa. Ajatuskin limaisen liukkaasta klöntistä puistattaa, huh.

Ruoka-annokset tulivat suhteellisen nopeasti, mutta... Muusi näytti liisteriltä ja muikkujen päälle valeltu kastike juoksettuneelta. Serkku aikoi valittaa, mutta minä olin nyt ennakkoluuloton ja päätin kokeilla, miltä ruoka maistui. Ja sehän maistui! Todella hyvää! Muusi oli ehkä tehty uusista perunoista ja sehän on miltei mahdoton tehtävä. Annos olisi toiminut paremmin ilman kalojen päälle valeltua kastiketta. Se nimittäin oikeasti näytti aika epämääräiseltä...

Kalat olivat tosi hyvät ja salaatti ihanan rapeaa ja raikasta. Epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta muusi oli maultaan hyvää. Koska minä vetelin muonaa tuulen suojaan hyvällä halulla, serkkukin päätti jättää palautteen antamisen sikseen ja pisteli poskeensa melkein koko annoksen. Alkupalaetanat olivat tehneet tehtävänsä ja täyttäneet niin, että pääruoka-annos olikin liian suuri.

Pois kävellessämme ilta alkoi jo hämärtyä ja aurinko painua mailleen.

Torstaiaamuksikin oli poikkeukksellista, mutta hauskaa ohjelmaa. Toinen serkku tuli hakemaan minut aamukahville torille. Ostimme omenalörtsyt ja kahvit Kauko Pesosen torikojusta ja istahdimme pöydän ääreen nauttimaan kesästä, auringosta ja herkuistamme. Heti olivat ampiaiset tunkemassa apajille! Onneksi saimme silti itse syödä makoisat herkkumme ja juoda hyvät kahvimme. Olin vallan yllättynyt siitä, kuinka hyvää kahvi oli ja kuinka mehevää ja tuoretta oli kahvileipä. Näitä maistelisin kernaasti toistekin!

Kahviteltuamme kiersimme torin, kirpparin ja vähän kauppoja. Alennusmyynneissä oli käynnissä loppurysäys, mutta vaikka kuinka olisi ollut halpaa, emme oikein löytäneet ostettavaa. No, ostin sentään uudet työkengät, mutta siihen se sitten jäikin. Hyvä niin, onhan tuota rompetta kaikki nurkat pullollaan!

Tänään oli töissäkin mässäjäiset, sillä kaksi väliaikaista työntekijää oli  viimeistä päivää töissä ja he siitä ilosta kantoivat meille selkä vääränä herkkuja. Oli kanelikeksiä, syntisen hyvää juustokakkua ja kahdenlaista jäätelöä. Hyvä että kahvitunti riitti kaikkien herkkujen syömiseen...

Koska herkuttelussa on päästy näin hyvään vauhtiin, voin varmuudella todeta, että viikonloppu tulee kulumaan samalla kaavalla. Mutta etten menisi suotta asioiden edelle, suljen nyt sanaisen arkkuni ja sammutan läppäristä ja tädistä virran. Onhan sitä jätettävä vähän asiaa tuleviinkin postauksiin,