Takkaperunat

Eilen oli upea talvipäivä ja setä nukkui koko päivän oltuaan yön töissä. Huvitin itseäni muun muassa kävelemällä Prismaan ostoksille pitkin jäisiä katuja. Nastapohjakengillä pysyin hyvin pystyssä, mutta kaupassa kengät ikävästi rouskuttivat ja narisivat. En silti edes harkinnut kenkien riisumista asioinnin ajaksi.

Menin kauppaan ihan asiakseni hakemaan Rosamunda-perunoita. Kuopus on jo kauan haaveillut takassa kypsennetyistä potuista ja nyt päätin tehdä niitä. Samalla sain hankittua muutakin murkinaa perunoiden höysteeksi.

Tänään päivä ei paistanut yhtä kirkkaasti kuin eilen, mutta reippailin kävelylenkin aamupäivällä. Jotenkin hupaisaa oli, kun ylettömän liukkaalla kävelytiellä oli vielä... banaanin kuoret!

Kävelyn jälkeen laitoin takan tulille ja aloin valmistella päivän murkinaa. Ensin jynssäsin perunat puhtaiksi ja sitten pistelin niitä haarukalla.

Jokainen potaatti pääsi omaan yksityiseen foliopakettiinsa lorauksella öljyä höystettynä.

Kun hiillos alkoi valmistua, nakkelin perunapaketit takkaan.

Tämä on jännä vaihe. Perunoiden pitää kypsyä tasaisesti, mutta ei niiden palaa tarvitsisi. Koska olen tehnyt tällaisia perunoita vain kerran aikaisemmin, en voinut luottaa kokemuksen mukanaan tuomaan taitoon. Välillä kääntelin paketteja, mutta muuten piti vain luottaa siihen, että hyvä tulee...

Perunat olivat hiilloksella 35 - 40 minuuttia ja sillä aikaa tein salaatin. kantarellimuhennoksen ja paistoin pihvit. Ja sitten syömään!

Suorastaan jänskätti nähdä, mitä foliopaketista paljastuisi...

...Sieltä löytyi kohtalaisen kovakuorinen, mutta sisältä kypsä ja murea peruna. Maistelin kuoriakin. Ne olisivat olleet periaatteessa syötäviä, kuin sipsejä, mutta koska maistuivat aavistuksen palaneelta, jätin kuitenkin kuoret syömättä.

Seuraavalla kerralla tietää, ettei ihan yhtä kuumalle hiillokselle toinna nyyttejä viskoa. Vähempikin löyly riittää kypsentämään mukulat.

Rapsakasti paistuneista perunan kuorista huolimatta ruoka kyllä maistui! Maistuis varmaan sullekin?