Ihan varsinaista oikeaa uudenvuodenlupausta en tainnut tehdä, mutta vähän lupasin yrittää harrastaa kulttuuria ainakin kerran kuussa. Kulttuurin käsite on laaja, joten lupauksen toteuttamisen ei luulisi olevan vaikeaa.
Kuitenkin päästiin tammikuuta jo pitkälle ennen kuin voisin sanoa tehneeni lupauksen eteen jotakin. Pakkasen paukkuessa tuimana (-30 astetta) en astellutkaan töistä suoraan kotiin vaan pysähdyin matkalla elokuvateatteri Olaviin.
Ihan suoraan töistä en kuitenkaan elokuvateatterille astellut. Pelkäsin vatsani käyvän ääntelemään vaativasti, joten kävin haukkaamassa leffaeväät HerkkuPekassa etukäteen. Töissä oli kylmä ja ulkona hyytävää, joten tunsin olevani suunnilleen syväjäässä. Siitä ei sula kuin kaakaolla....
Järven tarina oli kaunis, lumoava, yllättävä, opettavainen, sympaattinen, koominen, hupaisa ja niin suloinen, että suosittelen sen katsomista ihan jokaikiselle.Samuli Edelmanin pehmeä ääni sopi hyvin kertojaksi, mutta tarina oli... vähän outo. Suomalaista mytologiaa ja faktaa samassa sopassa. Eikä juonikaan kovin kummoinen ollut. Mutta nautin upeista luontokuvista ja kauniista musiikista, joka hienosti kulki kuvien mukana ollen tarpeen tullen mahtipontista tai herkkää.
Luonto on julma, hämmästyttävä, hämmentävä ja vitsikäs. Eläimet syövät toisiaan, se kuuluu luonnon kiertokulkuun. Mutta voiko olla sympaattisempaa näkyä kuin majavaperhe päivällisellä tai iltapesulla? Tai kun katsoi väsyneen rupisammakon hidasta tarpomista hangessa, tuli ihan mieleen, että samalta sitä itsekin joskus näyttää kaikkensa antaneena... Sudenkorento on herkkä ja kaunis, mutta se elää kuitenkin suurimman osan elämästään veden alla hirviön näköisenä. Hupaisaa katsottavaa oli joutsenten leikki kevätjäillä. Siellä ne pyrstösulillaan liukuivat pitkin jääpeitettä. Kuikat, saukot, norpat, joutsenet, hauet, ahvenet, karhut, hirvet, ravut, erilaiset hyönteiset ja monet muut järviluonnon äärellä elävät eläimet saivat myös hetkensä kuuluisuudessa.
Elokuvassa oli niin paljon nähtävää ja katsottavaa, ettei kaikkea millään sisäistänyt kertakatsomisella. Kunhan elokuva on dvd:llä, sen voisi katsoa uudelleen ja lumoutua jälleen tästä kotomaan kauneudesta ja sen noin 190 000 järvestä. Kyllä Suomen luonto on ihmeellinen!
Et oo tosissas! Arvaatko kenen muun tavoite on kulttuuria kerran kuussa? Latasin oikein mind & body- rahaa Ticket duolleni kaikenmaailman kulttuuririentoihin. Jonkun kalenterissa on balettia, teatteria ja Tuiskua... Lisäksi leffoja, sinfoniaa ja taidenäyttelyjä. Niinpä: taas osui yksiin. Ja tuo järven tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta! Elokuvissa tulee käytyä aivan liian harvoin. Lumouduin myös sun leffaeväistäsi ;)
VastaaPoistaSama juttu, liian harvoin elokuvia näkee isolta valkokankaalta ja sehän on vain oma vika. Jospa tänä vuonna vähän ryhdistäytyisi silläkin saralla...
PoistaOlisihan se pitänyt arvata, että meillä siskoksilla on myös yhteiset uudenvuoden tavoitteet. :) Mikäs sen mukavampaa? :D Voidaan saada hyviä vinkkejä, paitsi jos ollaan käyty just samat riennot sattumoisin samana päivnä :D
Mutta mikä ihmeet Ticket duo? Enpä ole kuullutkaan... pitääpä googlailla!
Se on vähän niinkun kulttuurisetelit ja lounassetelit samassa kortissa, työpaikka maksaa osan mun ruuistani ja kulttuuririennoistani ;)
PoistaNo niinhän tuo kuukkeli tiesi kertoa. Siulla on sitten hyvä työnantaja!
PoistaMä lupasin itselleni, tuon elokuvan nähtyni, että ostan sen kotiin kunhan tulee DVD:nä. On se niin hyvä, hauska ja elämyksellinen, että voi katsoa useaan kertaan. Mulla on Metsän tarinakin kotona. terkuin outsa
VastaaPoistaNe eläimet oli niin sympaattisia! <3 Ja maisemat olivat niin hienoja, että jos ei tietäisi, että juuri tällaista meillä täällä Suomessa on, luulisi lavasteiksi...
Poista