Ihana arki

Olin tänään ihan kuplivan iloinen, vaikka olikin lauantai ja työpäivä. Oli niin monta ilon aihetta!

1)
Monen päivän pakkasjakso ei meikäläistä masenna, pikemminkin piristää. On niin voittajatunne, kun selviää 4+4 kilometrin työmatkakävelystä lämpimänä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Vaikka nenän ja poskien eteen joutuukin kiskomaan kaulaliinaa, silmät näkevät häikäisevän kauniin talviluonnon. Suomen luonto on upea!

2)
Aamulla töissä kirjoja hyllyttäessäni käsiini  sattui Sinikka Nopolan kirja Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia. En ole opusta lukenut, mutta kirjan nimi ja ajatus kirjailijasta kirjamessuilla saivat aikaan ajatusvyöryn.

Matkustan melko harvoin... No, kirjailijat joutuvat nykyään kyllä matkustamaan melko paljon. Itselleni matkustaminen on yksi parhaita meditaation ja rauhoittumisen muotoja. Ajatus vaeltaa vapaana ja voi istua ihan rauhassa. Vaikka haluaisi, kotityökasaumiin ei voi käydä käsiksi.

Kirjailijoiden työtä matkustaminen ja runsaat esiintymiset saattavat haitata. Ei jää aikaa keskittyä olennaiseen eli luovaan kirjoittamiseen ja raakaan työhön, siis tarinan saattamiseen merkeiksi paperille. Jos minä olisin kirjailija, niin... saisin matkustaa sydämeni kyllyydestä, ainakin jos olisin suosittu kirjailija, jolle satelisi esiintymispyyntöjä. Matkat käyttäisin luovaan ajatustyöhön. Mutta jos olisin kirjailija, työ olisi yksinäistä puurtamista ja menettäisin työyhteisön ja työkavereiden tuen ja ystävyyden.

Ajatusleikki oli kutkuttava. Ei olisi hassumpaa olla kirjailija, mutta ymmärrän omat rajani. Pakkaskelin ulkoilijaksi minusta kyllä on, mutta ei kirjoittamaan pohdittua, syvällistä, sujuvaa ja mukaansatempaavaa tekstiä kokonaisen romaanin verran. Wannabe-kirjailijoita on Suomi pullollaan. Eikä minun tarvitse olla yksi heistä. Saan olla ihan tavallinen Kotosen täti. Ei hullumpi vaihtokauppa.

3)
Työpäivä käynnistyi anivarhain aamulla, mutta meillä oli niin sopivasti pikkuinen kiire koko päivän, että eipä aikaakaan, kun oli jo kotiinlähdön aika. Eikä yhtään hankalaa asiakasta tullut vastaan koko päivänä!

4)
Kotimatkaa taitoin työkaverin kanssa yhdessä ja eikös vain törmättykin matkan varrella perin tutun näköisiin ihmisiin! Isä ja äiti olivat menossa kummitätini luo kylään ja sieltä teatteriin Savonlinnasaliin.

5)
Kotiinpaluu oli harvinaisen herkullinen. Täällä nimittäin odotti kuopuksen ja kuopuksen kaverin kokkaama makoisa paistos penne-pastasta ja broilerista. Tannaan oli Dolmio-paiva. Ruokaan oli nimittäin upotettu pastan ja broilerin lisäksi lasipurkillinen Dolmio-kastiketta ja juustoa ainakin. Tarkempi resepti on vain kokkien tiedossa.

Mukavaa oli sekin, että kokkailun jäljet oli kaikki siivottu pois keittiöstä. Työnteosta oli todisteena vain houkuttelevan hyvä tuoksu ja kipollinen maistuvaa murkinaa.

6)
Jälkiruoaksi keitin kahvit ja kaivelin joulujemmoista vielä suklaaherkkua eli Talvi-konvehteja talvipäivän kunniaksi.

7)
Kahvin kanssa nautiskelin myöskin Kodin kuvalehdestä, jonka heräteostin pistäytyessäni kotimatkalla Lidlissä maito-ostoksilla. Lehdessä oli jälleen kerran monta koskettavaa ja puhuttelevaa juttua. Ehkä vielä palaan niihin... ehkä en.

8)
Viikon aikana on posteljoonimmekin uhmannut kylmyyttä ja kulkenut jakamassa postilaatikoihin päivittäin postia. Laskujen lisäksi on tullut mukavampaakin laatikontäytettä. Siitä lämmin kiitos Outsalle ja Ritalle!

Kettukortin lankakeristä näinkin vilahduksen Ritan blogissa, mutta enpä arvannut, että kortti tupsahtaisi meidän postilaatikkoomme mukavine teksteineen. Minähän se siinä istuskelen lempipuuhissani neulomassa ja kahvia juomassa. JOS lankoja olisi vähemmän, olisi korttiin mahtunut Ritakin sukankutimineen ja omine kuppeineen ja meillä olisi ihan hirmuisen lystiä. Niin että nyt sitten ihan pikkiriikkisen harmittaa, kun on tullut noita lankakeriä hamstrattua...

... mutta toivon kovasti, että tarinalle saadaan jatkoa jossain vaiheessa. Ja mikäs olisikaan mukavampaa kuin jatkokertomuksen siirtyminen reaalitodellisuuteen.

9)
Vielä taipuvat vanhat sormet virkkaamaan pikkuruisia amigurumeja, Työ joutuu hitaasti, sillä jokainen silmukka on tehtävä ajatuksella ja harkiten. Sukankudin etenee ihan itsestään kuin autolla laskettelisi vapaalla suoraa tietä, mutta amigurumivärkkäys on tarkkuutta vaativaa kaupunkiajoa. Vielä ei uskoisi, että muutamasta epämääräisestä kappaleesta on tulossa jotain järkevää.

10)
Sauna. Ihan parasta jokaisessa lauantai-illassa ja varsinkin näin pakkaspäivänä.

11)
Selviytyjät. Höpönhöpön tosi-tv -ohjelma, jota on mukava seurata. Kauniita maisemia, seikkailua, kieroilua, tiukkoja taisteluja ja jännitystä. Sopivaa katseltavaa lauantai-illan ratoksi.


Siinäpä mukavia maistiaisia päiväni varrelta. Lisääkin ilonaiheita olisin voinut luetella, mutta yritän pysytellä kohtuudessa. Jääpähän raportoitavaa vielä päiviin tuleviin...