Olikos minulla jotain asiaa? No, eipä mitään tärkeää. Piti vain tulla kertomaan, että kun aamulla tallustin pakkasen kourissa töihin, niin eikös vain ollutkin kesken kaiken tie poikki! Saarille rakennetun kaupungin erikoisuus tämäkin. Maantiesillat nousivat kohti taivasta ja kaikki liikenne silloilla (ja koko kaupungissa) seisahtui. Ensin väylällä puksutti eteenpäin pieni luotsivene...
... ja hetken kuluttua sulassa, mutta hyytävssä virrassa seilasi verkkaiseen tahtiin iso rahtialus.
Sen verran napakka talvikeli (-28) oli, että tuhdista pukeutumisesta huolimatta yllättävä pysähdys hyppyytti puomin takana seisoskelevia.
Laivojen päästyä väljemmille vesille, sillat laskeutuivat takaisin paikoilleen ja puomit aukesivat. Kylläpä kipitytti kiireesti kohti kirjastoa! Melkein jo varpaitakin kipristi kaksista villasukista ja huopatöppösistä huolimmatta.
Vielä hiljensin yhdessä mutkassa ottamaan kuvaa hyljätystä polkemaskoneesta. Siinä se on monta päivää pakkasen armoilla odottanut isäntäänsä.
Työpäivä meni jälleen hujauksessa. Liikaa ei meitä ole muutenkaan, mutta kun yksi on lomalla ja kaksi sairaslomalla, lopuilla riittää touhua.
Kotimatkalle päästyäni alkoi hämärä jo laskeutua maiseman ylle. Mutta koska puut ovat olleet monta päivää hämmentävän hyvän näköisiä, nyt vihdoin sain napsituksi niistä muutaman kuvan. Kännykällä kuvasin niin kauan kunnes se hyytyi kylmässä...
Minä niin tykkään näistä maisemista! Mutta en kyllä pahastuisi siitäkään, jos pakkanen hieman hellittäisi...
Hieno tuo siltajuttu -ja varmasti kylmä kokemus!
VastaaPoistaJotain kiehtovan taianomaista ja kaunistakin siinä aina on, kun laivaliikenne pysäyttää kaiken muun. Toki joskus harmittaa vietävästi, kun matka katkeaa hetkeksi ja joutua pitäisi... mutta kun lentääkään ei osaa, niin odotettava on. Tosin kesäkelissä sillalla seisoskelu on huomattavasti hauskempaa kuin pakkasen paukkuessa ennätyslukemissa. Vaan voi niillä vilu olla siellä paatissakin...
Poista