Tällä viikolla Kotosen tätiä on vaivannut totaalinen väsy, ihan räsyväsy. Voisin mainiosti liittyä urheiluseuraan Lopen Uupuneet. Pelkäsin jo, että kuopuksen viime viikonloppuna alkanut tiukka flunssa aikoisi kellistää täkkiperunaksi minutkin. Mutta kun katsoin ensin työvuorolistaa ja sitten omaa kalenteriani, huomasin ettei sairastuminen ole mitenkään mahdollista. Töissä mennään niin vähällä väellä, ettei kukaan voi jäädä pois joukosta. Liikkeelle on lähdettävä vaikka pää kainalossa. Ja omassa henkilökohtaisessa elämässä on tulossa niin monta mukavaa menoa, ettei niistäkään voi olla poissa. Siispä silkalla tahdonvoimalla pysyttelen terveiden kirjoissa.
Tänään on Runebergin päivä ja sunnuntaina juhlitaan liukasta laskiaista. Kuopuksen kanssa pähkäilimme torttu- ja pullaherkkuja. Päädyimme hankkimaan tortut kaupasta ja laskiaspullat voisimme väkertää itse.
Tänään raahauduin töistä kotiin ja siinä lapikasta toisen eteen laittaessa päässä kypsyi leipomisajatus. Vaikka väsy vaivaisikin, olisi mukava turvautua taikinaterapiaan ja kaikesta huolimatta kokeilla Runebergin torttuja. Samalla voisin paistaa kakkupohjan tulevaa tarvetta varten.
Eilen unohdin ostaa ruokakermaa, vaikka Annukan perunalaatikon muut tarpeet jo kotiin kannoinkin. Siksi päätin kaiken uhallakin ennen leipomista käväistä Lidlistä puuttuvat kermat. Voisinhan sitten samoilla lämpimillä paistaa huomiseksi murkinaa. Taivalta taittaessa pähkäilin myös tämän päivän iltaruokaa. Tyhjät suolen mutkat jo mourusivat navan takana, joten mitään suureellista ja aikaa viepää kokkausta ei voinut kuvitellakaan.
Kuinka ollakaan, kermahyllylle kävellessäni silmät poimivat laareista monta muutakin houkuttelevaa ostettavaa. Loppujen lopuksi muutamalle kermapurkille tuli hintaa yli 30 euroa... Kerman kylkiäisenä raahasin kotiin mm. viikonpäiväsukat sekä itselleni että kuopukselle. Niin ja hyvässä tarjouksessa olleita koristerakeita oli myös ostettava...
Ostin myös ison pussillisen veriappelsiineja, kilon porkkanoita, jättikokoisen salaatinkerän... ja kauppakassit painoivat niin, että kädet venyivät ja hauis kasvoi. (Tai niinhän sitä voisi toivoa...)
Kotiin päästyä nenä kertoi jo ovella, että täällä oli kokkailtu. Ja voi nam! Kuopus kaverinsa kanssa oli väkertänyt täytettyjä lettuja. Kylläpä maistui! Säästyin ruoanlaitolta ja pääsin istahtamaan valmiille. Ihanaa! Niin oli nälkä, etten edes kuvaa muistanut napata...
Sitten olikin hyvä pistää leivontakone käyntiin. Ylimmäisessä kuvassa näkyvät kaikki kakkuun tarvitut tarvikkeet ja ohje löytyi täältä, Yhteishyvän nettisivulta. Mutta kyllä tuo meidän sähkövatkaimemme sitten pöllyttää noita jauhoja!
Kakku vietti uunissa viitisenkymmentä minuuttia. Sillä aikaa lämmitin saunan ja vatkasin suklaakakkupohjan.
4 munaa
4dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vahvaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan ensin keskenään ja lisätään sitten taikinaan varovasti vatkaten tai kevyesti nostellen. Taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia. Nyt riitti hyvin 25 minuuttia.
Kun Runebergin kakku oli jäähtynyt, pääsin koristelemaan. Kuopus auttoi pyörittämällä kakkua. Koska tomusokerikuorrutusta jäi reunapursotusten jälkeen reilusti, kuopus ehdotti, että tekisin kakun keskelle kukan. Tuumasta toimeen... mutta ei se oikein onnistunut.
Jokin aika sitten hämmästytin lehtimyyjän miltei sanattomaksi, kun loistotarjouksen saatuani yhtään nikottelematta suostuin tilaamaan Kodin kuvalehden. Ensimmäinen numero tuli eilen. Ihan kuin vanha hyvä ystävä olisi tullut kylään, niin mukavalta lehden tuleminen tuntui. Kun nyt jossain saumassa vielä olisi aikaa syventyä lehden moniin mielenkiintoisiin juttuihin.
Saunasta tultuani tapojeni vastaisesti join iltakahvit ja herkuttelin Runebergin kakulla. Nam!
Samalla sen verran aloittelin lehden lukemista, että totesin Unna Lehtipuun äidin viisaaksi naiseksi. Onhan hän opettanut lapselleen: "Harmin ja huolenkin keskellä käännä katse siihen hyvän, mitä sinulla on. Näe pienet onnelliset asiat, huomaa vaikka puolukkapiirakkapala lautasella. Aika on pääomista arvokkain. Pankkitilin saldon voit aina tarkistaa, mutta et voi tietää, kuinka paljon aikaa sinulla on jäljellä. Merkityksellistä elämää on uskallettava etsiä ajoissa."
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini Kotoselta tänään. Itse paiskin palkkatöitä huomennakin, mutta teille muille toivotan jo oikein hyvää ja akkuja lataavaa viikonvaihdetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti