Pullaa ja kakkua

Äidilläni on tiistaina syntymäpäivä. Keskellä viikkoa ja arkena on työtätekevien hankalaa päästä kenenkään kahvikekkereille. Siksi suunnittelin kakutus- ja kukatusiskun jo viikon ainoan vapaapäivän ohjelmaksi.

Mitäpä äidille lahjaksi? Siinäpä vasta pulma! Kauppareissulla olin napannut ostoskoriini sentään mukavan paketin erilaisia jumppakuminauhoja muistellen muinoista keskusteluamme. Fysioterapeutti oli suositellut äidille kuminauhajumppaa, mutta kotoa puuttui se oikeanlainen jumppaväline. Koska kuminauhat tuntuivat vähäpätöiseltä lahjukselta, päätin käydä kukkakaupasta kauniin kimpun ja voisinhan myös viedä mennessäni täytekakunkin.

Kakkupohjan paistoin perjantaina töiden jälkeen, kuten jo kerroinkin. Eilen, lauantaina, töiden ja teatterin välissä kakku edistyi täyttämisen verran. Kostutin kakun laktoosittomalla maidolla, väliin tuli pakastimesta sulatetuilla vadelmilla jatkettua vattuhilloa ja kermaa, jonka joukkoon vatkasin paketillisen Viola Eila -vaniljatuorejuustoa.

Kakku tekeytyi illan ja yön yli jääkaapissa. Tänään oli kuorrutuksen ja koristelun vuoro. Sitä ennen kuitenkin halusin hoitaa alta pois pullanpaiston. Laskiaissunnuntaina pitää olla pirtissä ja pöydällä venhäpullaa kermavaahto- ja hillotäytteellä! Niin se vain on!

Aamun ensi askareina alustin pullataikinan. Jätin taikinan kohoamaan ja sillä välin tyhjensin ja täytin tiskikoneen. Raivailin keittiötä muutenkin ja katse osui pussinyyttiin... Mikäs paketti se tuossa on?

Höh! Sehän oli pienen muovipussin sisällä lymyillyt hiivapalanen! Se hiiva, jonka jo olisi pitänyt olla pullataikinaa turvottamassa!

Ei siinä sitten muu auttanut kuin liuottaa hiiva maitotilkkaan ja alustaa taikina uudelleen! Samalla moitiskelin itseäni, että kyllä työssä aina pitäisi olla sydämen lisäksi myös aivot mukana.

Taikina kohosi nätisti ja sain siitä kolme pellillistä pyöreitä pikkupullia. Kaksi pellillistä voitelin kananmunalla ja ripottelin päälle raesokeria. Näistä tulisi myöhemmin niitä paljon puhuttuja laskiaispullia. Viimeisen pellillisen pullat voitelin myös, mutta niihin painoin voinokareen pullan sisään ja ripotin vielä reilusti hienoa sokeria päälle. Voisilmäpullia, namskis!

Sitten oli kakun kuorruttamisen vuoro ja kermaisten laskiaspullien vierelle ajattelin tekaista suklaakakun. Neljä vuotta sitten äitienpäivän alla paikallisessa sanomalehdessä oli aivan syntisen hyvä suklaakuorrutuksen ohje. Sitä tein nytkin ja yleisön pyynnöstä julkaisen reseptin tässä.

Suklaakuorrutus

50 g voita tai margariinia
3 - 4 dl tomusokeria
2 - 3 rkl kaakaojauhetta
2 - 3 rkl kermaa
1 valkuainen

Lihavoin tuosta tekstistä ne vaihtoehdot, joita käytin.

Sulata voi. Sekoita sen joukkoon tomusokeri, kaakaojauhe, kerma ja lopuksi kevyesti vatkattu valkuainen. Levitä kuorrutus kakun päälle.

Koristelu aiheutti päänvaivaa. Periaatteessa kakku olisi kelvannut näinkin, mutta halusin siihen jotain, joka viimeistelisi koko jutun. Jospa kukkakaupasta vaaleanpunaisia miniruusuja saisi...?

Kävelin lähimpään kukkakauppaan vain todetakseni sen avautuvan vasta puolen tunnin kuluttua. Voihan nenä. Ei ollut aikaa jäädä odottelemaan.

Riensin kotiin ja saman tein tekemään lähtöä mummolaan. Keskeneräinen kakuntekele sai lähteä mukaan ilman koristeita.

Poikkesimme Kerimäelle Suopursussa ostamassa onnittelukukkaset ja kakun koristeet. Ei ollut miniruusua, mutta ostin yhden tavallisen vaaleanpunaisen ruusun. Se sai nyt kelvata.

Äidillä oli meille tarjolla lempeästi muhinutta hernekeittoa ja köyhiä ritareita. Navat killallaan tyytyväisinä nousimme pöydästä. Vain istuaksemme siihen kohta takaisin herkuttelemaan laskiaispullilla ja kakulla. Röyh!

Ihan kuin ei olisi syntymäpäivämässäilyt olleet tarpeeksi, niin kotona piti tietysti aamun pullapataljoonasta väkertää laskiaissunnuntain kunniaksi kermapullia.

Yritin syödä laskiaspullani haukkaamalla hervottoman haukun yli kaiken kermakomeuden. Kermat ja täytteet levisivät kuin Jokisen eväät, joten palasin ruotuu ja söin pulla kerros kerrallaan.

Ai mikä herkuton helmikuu? .... jäi ajatuksen asteelle....