Siivouspäivä ja sydänsämpylät

Tänään, kun pitkästä aikaa pääsin nauttimaan perjantaivapaasta, tein jo viikolla päätöksen tehdä jotain. Heräsin aamulla samaan aikaan kuin työpäivinä, lähetin abiturientin aloittelemaan kirjoitusurakkaansa ja kävin käsiksi mattoihin ja muuhun siivoustouhuun. Pelkäsin, että minulle kävisi kuten Viiville...

...mutta koska en edes asettunut sohvalle, selvisin lössähdykseltä. Olin yksin kotona ja siivous sujui sutjakkaasti. Oli ihanaa saada pitkästä aikaa ihan matot ulos ja pestä lattiat kunnolla. Pyykkikone lauloi imurin kanssa kilpaa ja puhdasta tuli.

Itse siivoamisesta en nyt innostunut kuvia napsimaan, mutta yksi siivouskuva sentään tulee hetken kuluttua.

Olen pyytänyt tyttöjä jo vaikka kuinka kauan siivoamaan kaapin, jossa on vain heidän kenkiään. Molemmat ovat olleet sitä mieltä, ettei siellä ole juuri hänen kenkiään vaan vain toisen sisaruksen. Hämmentävä väite... Kenenkähän kenkiä siellä oikein on? Tänään sitten tyhjensin koko kaapin ja katsoin mitä se on syönyt. Aika kasa jalkineita sieltä purkautuikin.

Kolmet kengät heitin roskiin, mutta väittäisin kyllä kovasti, että näistä popoista seitsemät kuuluvat esikoiselle ja yhdettoista kuopukselle. Minun noista ei tietääkseni ole yhdetkään. Kun perheessä on kolme Imelda Marcosia eli kenkäfriikkiä naisihmistä ja yksi laivanvarustaja, siis isokenkäinen setämies, kenkien säilytystila on aina kortilla. Mutta että 18 kengät, jotka eivät kuulu oikein kenellekään... ei kai meiltä vieraat sentään sukkasillaan ole pois lähteneet?

Kun setä palasi töistä kotiin, houkuttelin hänet kauppaan. Sieltä löytyi myös kevään ensimmäinen tulppaanikimppu, jolla avasimme oven kevääseen, jos muinaista mainosta on uskominen. Laitoin maljakkoon lunta, koska kuulin kukkien säilyvän sillä konstilla kauemmin.

Tässä vaiheessa oli taukokahvin paikka ja se maistuikin ylettömän hyvältä. Samalla selasin läpi postin tuoman oopperalehtisen. Paljon oli siinäkin asiaa. Mutta enpä taida ensi vuonna oopperajuhlilla vierailla, ellen sitten satu saamaan vapaalippua jostakin. Lippujen hinnat hirvittävät!

Vieläkään en lössähtänyt, vaan alustin sämpylätaikinan. Ystävänpäivän läheisyys vaikutti ja tein sämpylöistä sydämiä. Taikinaan laiton vettä, kaurahiutaleita, kaurakuitusta, suolaa, hiivaa, rouheista sämpyläjauhoa, vehnäjauhoa ja rypsiöljyä. Vettä oli noin litra, kaksi palaa hiivaa ja muita aineksia sormituntumalla. Yhden pellillisen sämpylöille ripottelin auringonkukansiemeniä. Itse tykkään niistä, mutta muut syöjät eivät niinkään.

Kokeilin vielä eilen netistä löytämääni parmesaaniperunoiden ohjetta. Meillä kotona olleet perunat olivat liian pieniä eikä niistä mitenkään saanut tasakokoisia perunaviipalekasoja muffinivuoan kolosiin. Lopputuloskaan ei ollut taiteellinen ja kaunis, mutta hyviä olivat. Yritän joskus myöhemmin isommilla perunoilla ja paremmalla onnella!

Sitten lösähdin!