Annukan perunalaatikko

Hehkutin serkkujani jo toissa postauksessa. Nyt hehkutan lisää! Ei mahdu yhden eikä kahden käden sormiin ne kerrat, kun on kyläilty serkkujen tykönä ja milloin mitäkin herkkua päästy maistelemaan.

Annukka-serkku on hyvä ja kekseliäs kokki. Heillä on juotu monet kahvit sen seitsemän sortin kahvipöydissä tai maiskuteltu kupumme pinkeäksi herkullisella ruoalla. Mm. kuskus tuli tutuksi Annukan ruokapöydässä ja tuttuihinkin ruokiin on löytynyt uusia tuulia.

Lapsia olemme laittaneet samaan tahtiin,  Perheiden esikoiset syntyivät seitsemän viikon välein ja kakkoset kahden viikon välein. Serkulle syntyi vielä kolmaskin lapsi, mutta me jo luovutimme. Kolmansia tulokkaita varmaan olisimme päkertäneet synnärillä vierekkäisissä vuoteissa.

Muutenkin olemme olleet paljon tekemisissä keskenämme, mutta kun tytöt sattuivat syntymään samaan tahtiin, oli helppo kyläillä toisissamme kokonaisina perheinä. Yhdeltä kyläilyreissulta tarttui mukaan maanmainio perunalaatikko-ohje, jota mielelläni silloin tällöin kokkaan.

Perinteisesti olin tottunut sellaiseen "pottuloutaan", että perunat viipaloitiin, vuokaan piilotettiin edellisen päivän ylijäämäjauhelihakastike ja nesteeksi tuli pelkkää vettä. Annukan erinäköinen ja erimakuinen perunalaatikko oli yllättävän raikas ja maukas kokemus.

Perunalaatikon kokkailu on itse asiassa hyvinkin luova sessio. Ei tarvitse tehdä samanlaista orjallisesti ja mittailla millin tarkasti. Ei haittaa vaikka jokaisella kokkauskerralla tulisi vähän erilainen ruoka.

Aloitetaan kuorimalla tolkuton määrä perunoita.

Perunat lohkotaan rouheiksi kuutioiksi. Ehkä noin puolitoista senttiä kertaa puolitoista senttiä. Ei se ole niin nökönuukaa.

Ruskistetaan pannulla mukava määrä possunlihasuikaleita. Alkuperäisessä reseptissä lihat olivat valmiiksi marinoituja, mutta nyt ei kaupan marinoidut lihat houkutelleet lainkaan. Ostin siis marinoimattomat suikaleet ja maustoin lihat itse ruskistuksen aikana. Laitoin ahneuksissani ja laiskuuksissani pannulle liian ison kasan ruskistettavia lihoja kerralla. Hoh hoijaa. Miksi en ikinä opi? Mutta kyllä ne siinä vähitellen saivat väriä. Mehevämpinä olisivat pysyneet, jos olisivat rapsakammin paistuneet.

Ruskistetut lihat kipataan perunakuutioiden päälle.

Tein ruokaa kerralla kahteen eri astiaan. Takimmaiseen, isompaan astiaan tein Annukan perunalaatikkoa, etummaiseen, pienempään astiaan tein muunnellun version. Siis takimmaiseen pottiin ripostelin lihojen päälle murusia Aura-juustoa.

Sitten loput perunat lohkotaan kippoihin ja huomataan, ettei niitä kuitenkaan ollut tarpeeksi alun perinkään. Jatketaan perunateatteria ja kuoritaan ja kuoritaan kunnes pikkurilli kramppaa.

Lopulta lasivuoat on saatu täyteen ja on mausteiden (maun mukaan) ja ruokakerman vuoro. Mitähän näistä laittaisi?

Pienempi perunalaatikko sai nesteekseen kolmen juuston ruokakermaa ja lisäksi vähän perusruokakermaa. Isompaan perunalaatikkoon meni purkillinen Aura-juustolla maustettua ja toinen purkillinen peruskermaa. Sitten vain laatikot muhimaan uunin lämpöön. Asteita taisi olla 200 ja pienempi potti kypsyi reilussa tunnissa, isompi sai viettää helteessä melkein kaksi tuntia.

Valmista! Lihoja olisi voinut maustaa rohkeammin, mutta ehkä sitten ensi kerralla...