Ihan oma päivä

Tälle päivälle oli positiivinen ongelma. Kaupungissa tapahtui kaikkialla niin paljon, ettei parhaalla tahdollakaan voinut eikä ehtinyt osallistua kaikkeen. Onneksi kuitenkin sattui vapaapäivä, joten pääsin monesta mukavasta osalliseksi. Ja onneksi viikolla visiitille pyrkinyt flunssakin älysi jatkaa matkaansa asettumatta meille.

Kello moikui herätystä samaan aikaan kuin normityöpäivänä. Se oli himpun turhan aikaista, mutta minusta on ihanaa, jos aamulla ei ole kiire.

Kahdeksan jälkeen lähdin hapittamaan kaupungille. Höperyyksissäni ilmoittauduin viikolla Taito Shopin työpajapäivään ja siksi piti olla jo yhdeksältä aloittelemassa krokotiilivirkkauksen saloja. Kiehtovan näköistä pintaa... mitenhän sitä tehdään?

Ensin saimme monisteet ja Maaritin sanalliset ohjeet. Toiseksi katsoimme youtubesta ohjevideon. Kolmanneksi alettiin virkata.

Minulle on jotenkin luontaisesti helppoa seurata ja ymmärtää neule- ja virkkausohjeita, joten käynnistin virkkuukoukun ja annoin flown vallassa mennä. Aikani virkkasin keskittyen täysin omaan työhöni, mutta jossain vaiheessa havahduin ympärillä vallitsevaan hämmennykseen. Monelle ohje oli täyttä hepreaa ja opettajaa tarvittiin vähän väliä. Koska itse olin päässyt hyvin alkuun, auttelin vieruskavereita. Toivottavasti opettaja ei pahastunut...

Aikani virkattuani, tulin siihen tulokseen, että olisi pitänyt olla isompi virkkuukoukku. Eli ei kun uutta tekemään!

Taito Shopin kursseilla on aina tarjolla sellainen ylellisyys kuin kahvi. Niin nytkin.

Kun kello lähestyi kahtatoista, pistin pillit pussiin ja poistuin kassan kautta. Maksoin kurssin viikolla lunastamillani Smartum-seteleillä, joten työnantaja maksoi kurssistani puolet ja piti huolta työntekijänsä jaksamisesta. En olekaan ennen näitä seteleitä käyttänyt, joten oli jo aikakin minunkin päästä tästä hyvästä osalliseksi.

Taito Shopilta nousin mäkeä ylös muutaman sata metriä ja kipaisin Linnalan ovesta sisään. Linnanneidot keräävät rahaa Rooman matkaan ja heillä oli tänään Linnalassa kahvio, josta sai myös sosekeittoa. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin herkuttelemassa samettisella keitolla sämpylän kera. Hieman kuumempaa olisi keitto saanut minun suuhuni olla, mutta hyvää ja maukasta se oli. Eikä ainakaan polttanut.

Syötyäni jatkoin matkaa linja-autoasemalle, jossa oli Helmitori eli myyjäiset. Aika heppoinen tarjonta torilla oli, ei mitään kiinnostavaa, mutta ylettömän aktiivisia myyjiä. Hui, ei suomalainen ole sellaiseen tottunut...

Linja-autoaseman yläkerrassa on Kympintori-kirppis ja kiersin senkin löytämättä yhtään mitään ostettavaa. En lannistunut, vaan porhalsin seuraavaksi Pelastakaan lapset -kirpparille. Sieltä meille muutti lasilautasia (4 kpl), lasisieni, pikkuinen ystävyystaulu ja Suuri käsityö -lehti viime vuodelta. Lehden sain kaupanpäälle, muut ostokset maksoivat 5,50 €.

Pelastakaa lasten kirpparin vieressä on toinenkin kirppari, eli Savon Syke. Pyörähdin sielläkin, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista.

Kahdelta alkoi kauppatorilla ja torisillalla kuutin rotinat -tapahtuma. Norppapatsaalle on viety rotinapullaa jo seitsemän kertaa aiemmin, mutta nyt olin ensimmäisen kerran todistamassa tapahtumaa. Tänä vuonna rotinat norppaemolle (patsaalle) toimitti Juniori SaPko laukomalla kahdeksan pullaa laiturilta veteen kohti norppapatsasta.

Vähän olin pettynyt. Aikaisempina vuosina rotinat on viety ihan patsaalle asti ja kyseessä on enimmäkseen ollut ihan rotinarinkeli. Eli eipä ollut kummoisiakaan mahdollisuuksia saada kivoja kuvia...

Rotinajuhla jatkui puheiden, musisoinnin ja palkintojen jaon merkeissä ravintola Waahdon terassilla. Seurasin kameroineni juhlakansaa ja napsin kuvia varsinkin torniveljeksistä Olavista, Axelista ja Erikistä. Kovin vaikuttivat veljekset hupaisan kömpelöiltä, kulkivat miltei kiinni toisissaan ja tietenkin törmäilivät toisiinsa.

Aamulla kevättalven sää oli kurja, taivaalta satoi märkiä käsipyyhkeen kokoisia räntäräimeitä, mutta tässä vaiheessa jo aurinkokin kurkisteli pilvien lomasta.

Harkitsin jo kotiin lähtemistä, mutta satamassa osui silmiini vielä yksi houkutus.

Siispä Riihisaareen ja maakuntamuseoon!

Kiersin Linnan poliisi -näyttelyn melko pikaisesti, sillä nyt museossa oli paljon muitakin näyttelyyn tutustujia. Olihan sinne tänään vapaa pääsy. Joskun myöhemmin voisi mennä uudelleen tutustumaan näyttelyyn tarkemmin, Siellä oli taas vaikka mitä mielenkiintoista, esim. rikospaikka, raahattava "nukke", Ransu Karvakuono kavereineen, tyrmä, takavarikoituja esineitä ja tietenkin poliisin virkapukuja ja -merkkejä vuosien varrelta.

Kun kerran museoon olin päätynyt, katsastin myös FROM PAINTINGS TO TAPESTRIES - Maalauksesta kuvakudokseksi -näyttelyn. Vaikuttavaa!

Kahvihammasta kolotti jo aika lailla, joten kotiin piti kiirehtiä puolijuoksua. Paitsi etten juossut. Sen verran livakkaa oli kävelyteillä jään ja sohjon päällä eikä minulla ollut nastakengät jalassa. Kotona laitoin kahvin tulemaan ihan saman tien ja rakensin itselleni herkkupurtavaa eilisestä sämpylästä.

Tänään siis puuhasin ihan omia juttujani ihan ilman kiirettä. Illalla vielä sauna ja hyvä päivä oli pulkassa.