Kästöetä ja joululeipee

Se olis tuassiisa viikko vierähtännä... ja murrekirjoittelu loppuu tähän. Heli Laaksonen on mitä mainioin murrerunoilija ja minulla onkin yöpöydällä odottamassa vuoroaan Helin tekstikokoelma Lähtisiks föli. Muttta koska tekstin lukeminen murteella on aina hankalampaa kuin puhe- tai kirjakielellä, palaan ruotuun heti enkä vasta viidestoista päivä. Joskin leikittelen ajatuksella kokonaan murteella kirjoitetun tekstin julkaisemisesta jossakin sopivassa saumassa.

Mennyt viikko oli työntäyteinen ja täti on edelleen vetämättömissä. Leipätyön juuri jaksaa nipin napin pinnistellä, mutta kotitöiden teko on sellaista ponnistelua, että ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa. Koska lauantaikin meni palkkatyössä, jäi levolle ja muulle vapaa-ajan toiminnalle vain yksi päivä ennen uutta työviikkoa.

Maanantaina ja keskiviikkona olin iltatöissä ja torstai-iltana jatkui Taito Shopilla kurssi, jolla tehtailtiin vanhoista hopea- ja alpakkalusikoista koruja tai uusia käyttöesineitä. Jo töissä tunsin itseni hämmentävän uupuneeksi ja harkitsin kurssi-illan jättämistä väliin. Sisu ei antanut periksi, vaan menin kuin meninkin jatkamaan harjoituksia. Kovin runsaasti en saanut valmista aikaiseksi, sillä kun yritin tehdä vanhasta haarukasta telinettä valokuvalle tai postikortille, kaksi haarukan piikkiä katkesi. Korvakoruja yritin tehdä parista lusikanvarresta, mutta reikien poraaminen osoittautui hämmentävän haasteelliseksi tehtäväksi. Sormus sentään syntyi... mutta sitä tuli hyvin väljän kokoinen.

Tänään on Kalevalan päivä ja juhlistin sitä tekemällä perinteisiä naisten töitä, sellaisia hiljaisia, ettei yötyöstä kotiutunut työläinen häiriintynyt unillaan. Tammikuun lopulla kerroin taidelukion Promenadikonsertista ja siellä aloittamastani sukanneuleesta. Ensimmäinen sukka valmistui sutjakkaasti, mutta toinen jäi odottamaan vuoroaan, kun tulin menneeksi kaksi viikkoa sitten Taito Shopin pajapäivään krokotiilivirkkausta opettelemaan. Siellä aloitin huivintekeleen... ensimmäisen aloituksen purin ja toisenkin viritelmän purin virkattuani jo puolitoista kerällistä Usva-lankaa. Mutta nyt on valmiina sekä huivi että sukat! Tosin toinen sukka tuli neulottua napakammalla käsialalla ja ykkössukka on siis kakkosta leveämpi. No ei haittaa, omiin jalkoihin nämä kyllä kelpaavat. Sukat on tehty joululahjalangasta. Hyvät värit, vai mitä?

Koska rästikäsityöt valmistuivat (vielä olisi ne amigurumitytöt odottamassa vuoroaan) ja tein uuniruokaa, päätin vihdoin hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös joululeipien (!!!) paistamisen. Sattuneesta syystä meille kertyi joulun alla kaksi Taito Shopin Tee se itse -joululeipää. Joulun alla en ehtinyt enkä oikeastaan edes kokenut tarpeelliseksi paistaa näitä erikoisleipiä. Jouluna on niin paljon syömistä, että tokkopa näitä edes olisi jaksettu syödä.

Kohotus...

... paistaminen... Vähän epäilytti, kun ohje käski paistaa leipiä 75 minuuttia. Mutta pakko uskoa ohjetta, kun ensimmäisen kerran tekee...

... jähdytys... ja eikun syömään!

Vähän meni leipuri kuoren alle...

Ihanan rapsakka kuori, paljon pureskeltavaa ja ihan hyvää. Vähän makeahkoa, ja se ei ole erityisesti minun mieleeni, mutta kyllä nämä pois kuleksimista syödään.

Sillä aikaa kun leipä kohosi ja paistui, aloitin uuden käsityön. Toinen krokotiilihuivi, nyt ohuemmasta Huurre-langasta. Lanka oli niin henkäyksen ohutta ja kevyttä, että aluksi tarkistin useamman kerran, oliko lanka ylipäätään hyppysissäni. Ihan kuin seittiä virkkaisi...

Happihyppelylläkin kävin, mutta siitä kerron toisen kerran, Ehkä jo tänään... tai ehkä myöhemmin.