Päin pääsiäistä

Kotosella pääsiäinen on aina ja joka vuosi paljon pienemmän puuhailun pyhä kuin joulu, vaikka vapaapäiviä töistä tulee lähes yhtä paljon kuin jouluna.

Miksi näin on? Sitä en ole oikeastaan koskaan miettinyt, paitsi nyt. Suurin vaikutus on tietenkin yhteiskunnassamme yleisesti vallalla oleva käytäntö. Vaikka mämmi tuleekin kauppoihin jo heti kohta joulutohinoiden jälkeen, suurempaa pääsiäisrummutusta ei tiedotusvälineissä ja mainoskanavissa ole ennen kuin hetkeä ennen h-hetkeä. Pääsiäinen ei ole yhtä kaupallinen kuin joulu kaikkine lahjahössötyksineen. Niinpä tuntuisikin vallan höperöltä levitellä tipuja, pupuja ja pääsiäisnoitia ympäri huushollia kuukautta ennen palmusunnuntaita.

Jos sitten pohditaan sitä varsinaista joulun ja pääsiäisen lähtökohtaa, kristinuskon perussanomaa ja kulmakiviä eli Jeesuksen syntymää ja kuolemaa, on syntymä tietenkin suuremman riemun ja juhlan väärti kuin ristinkuolema. Olkoonkin että kuoleman jälkeinen ylösnousemus on ihme ja mittaamaton lahja kristityille. Hmm... nyt tunnen tallustavani niin huteralla pohjalla, että vaikka peruskristillisen kasvatuksen olenkin saanut, raamatun opit ja kertmukset ovat sen verran huterasti hallussa, etten tämän enempää uskalla tänne julkisesti pohtia ja kirjoitella, jottei tule höpistyä löperyyksiä.

Näihin pohdintoihin päädyin viime viikkoisen elokuvaelämykseni jälkeen. Tulin yhtenä päivänä kotiin vaihtoehtoista reittiä ja kuljin elokuvateatteri Killan ohi. Samalla silmäsin elokuvatarjontaa ja katse osui Maria Magdaleena -elokuvan mainosjulisteeseen. Kas, tarinan takana oli sama ohjaaja (Garth Davis) kuin syvälle ihon alle menneessä Lion-leffassa, jonka näin noin vuosi sitten.

Koska Lion on yksi koskettavimmista elokuvista, joita olen koskaan nähnyt, teki mieli mennä katsomaan myös tämä Maria Magdaleena. Kamunen lähti kaveriksi ja niin sitä sitten keskiviikkona istua törötettiin Killan penkissä jo puoli viiden aikaan. Muita katsojia oli hyvin vähän, olikohan meitä edes kymmentä kaiken kaikkiaan.

Elokuvajulisteen kuvan olen käynyt lainaamassa netistä, sillä Killan juliste oli niin hankalasti ikkunan takana, että heijastukset pilasivat mahdollisuuden saada minkäänlaista valokuvaa.

Jos Lion oli vaikuttava, sitä oli myös Maria Magdaleena. Kaksituntisen istunnon aikana ei aika käynyt pitkäksi, vaikka tarinankerronta oli vallan verkkaistakin ajoittain. Jossain tekstissä kuvailtiin Maria Magdaleenaa taide-elokuvaksi ja voi kai sitä niinkin sanoa. Garth Davis johdattelee juonta eteenpäin hienovaraisin vihjein eikä raakuudella mässäillä, vaikka sitä on taustalla viljalti.

Maria Magdaleenaa pidetään nykyään yhtenä apostoleista ja elokuva oivallisesti kertoo miksi näin on.

Naisnäkökulma ja naisen asema nousevat yhdeksi keskeiseksi teemaksi pääsiäisen tapahtumien ohella. Maria ei alistu miessukulaisten järjestämään avioliittoon, joten kylän miehet miltei hukuttavat Marian manatessaan hänestä pois paholaista. Marian onni on lempeä ja ymmärtäväinen isä, joka rakastaa tytärtään niin, että antaa tämän kulkea sitä polkua, joka on hänelle oikea.

Naisnäkökulma nousee esiin silloinkin, kun Jeesus menee opettamaan pyykkärinaisia keskusteltuaan naisen asemasta Marian kanssa. Pyykkärit ovat asiasta hämmennyksissään ja vähättelevät itseään, koska ovat vain naisia, joiden elämästä määräävät suvun miespuoliset jäsenet.

Eivätkä kaikki Jeesusta seuraavat miesapostolitkaan heti katso Mariaa suopeasti. Ainoa, joka tuntuu ottavan Marian vastaan ennakkoluulottomasti, on veikeänä ja lämminsydämisenä kuvattu Juudas, joka odottaa ylösnousemuksen päivää malttamattomasti saadakseen vaimonsa ja tyttärensä jälleen luokseen.

Kuten ei Lion, ei myöskään Maria Magdaleena ole kertakatsomisella kaluttu puhki. Voisin katsoa kummatkin vaikka heti uudelleen.

Oikeastaan elokuvan näkeminen vasta herätti minut tajuamaan, että pääsiäinen pääsi yllättämään ja tuli tänä vuonna ihan puskista. Vaikka viikko sitten sunnuntaina sain rairuohon korvikkeeksi kylvämäni siemenet multaan, totuus ei vielä silloinkaan todella valjennut. Miten voi kevät jo olla niin pitkällä, että jo pääsisäistä vietetään? Ulkonahan on täysi talvi!

Nyt tuli kiire miettiä, miten pääsiäinen oikein meille tänä vuonna rakentuisi. Tyttäret eivät olleet tulossa kotiin kumpikaan, joten pyhiä vietettäisiin puolison kanssa kaksin. Pienimuotoisilla puuhailuilla pärjättäisiin.

Pitkäperjantaina virittelin vähän koristeita...

Ohran oraat olivat niin harvat ja vaivaiset, että huovutettuja pupusiani ihan nauratti. Vai tälläinen pääsiäisruoho tällä kertaa...? Heh. (toim. huom: toiseen pääsiäispäivään mennessä oraat ovat jo kasvaneet niin reippaasti, ettei pupuja enää naurata. Ristiturvat ovat joutuneet sankkaan viidakkoon, josta ei poispääsyä näy...)

Vuosi sitten pääsiäisen jälkeen ostin kaupan ale-hyllyltä vallan veikeän suklaapupun. Ajattelin leipoa porkkanakakun, jonka päälle pupunen saisi kunnian istahtaa.

Kuten tädin suunnitelmissa useinkin, tämäkin tuuma sai odottaa pitkän kotvan. Vaan hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty. Niin nytkin.

Suklaapupun parasta ennen -päiväys on ihan näinä päivinä, joten ei mennytkään kuin viime tippaan. Mutta niin vain elämäni ensimmäinen (mutta ei todellakaan viimeinen) porkkanakakku on nähnyt päivänvalon!

Pupun lisäksi kakun päälle tuli jäniksenpapanoita... eikä kun tiramisu-manteleita. Nam!

Tein kakun Annan uunissa -blogin kakkuohjetta mukaillen. Alkuperäisessä ohjeessa olisi pitänyt käyttää sekoittamiseen niin monitoimikonetta, nuolinta kuin puuhaarukkaakin, mutta minä tyttö tiskiä vähentääkseni oikaisin ja käytin puuhassa vain ja ainostaan sähkövatkainta. Mielestäni onnistuin silti mainiosti.

Ja näin tein:

Porkkanakakku

3 dl tummaa ruokokidesokeria
3 kananmunaa
3 dl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä)
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl suolaa
0,25 tl vanilja-aromia
300 g porkkanaraastetta
100 g cashewpähkinöitä (tai muita pähkinöitä tai voi jättää kokonaan poiskin)

Vatkaa munat, sokeri ja öljy kevyesti sekaisin.
Sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin ja lisää munaseoksen joukkoon vähitellen.
Lisää lopuksi porkkanaraaste ja rouhitut pähkinät.
Kaada taikina voideltuu ja jauhotettuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (halkaisija n. 24 cm)
Paista 170 asteessa 40 - 50 min. Kokeile kypsyyttä tikulla.
Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ennen kuin siirrät sen ritilälle (tai voipaperille) jäähtymään.

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g voita
6 dl tomusokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri sekaisin, Lisää jääkaappikylmä tuorejuusto. Vatkaa kunnes ainekset ovat kunnolla sekoittuneet.
Käännä monitoimikone tai sähkövatkain suurimmalle teholle ja vatkaa vähintään 5 minuuttia, kunnes seos on kuohkeaa ja vaaleaa. (Älä kuitenkaan vatkaa liian kauan, ettei seos juoksetu)

Jaa kakkupohja kahteen tai kolmeen osaan. Levitä täytettä väleihin ja kakun päälle. Koska leikkasin oman kakkupohjani vain kahteen osaa, kuorrutetta riitti myös kakun reunoille.

Ja vaikka itse sanonkin, tuli ihan törkeän hyvää! Sokerin määrä (3+6 dl) hurjasti hirvittää, mutta sitä ei kannata ajatella... Terveysruokaahan tämä on, kun taikinassa on paljon porkkanaa ja rasvanakin öljyä. Vai mitä?

Ei haittaa ja on oikeastaan parempikin, jos kakku ei tule syödyksi heti tuoreeltaan kokonaan. Se vain paranee ja mehevöityy jääkaapissa, joten fiksuinta olisikin leipoa kakku valmiiksi pari päivää ennen tarjoilua.