Hippitakki omasta päästä

Kaiken maailman sukka- ja lapastehtailun jälkeen tätiä alkoi kutkuttaa ajatus isomman vaatekappaleen väkertämisestä. Tai on se ajatus ollut päässä jo monesti aiemminkin ja siitä syystä jemmoista löytyisi langat useampaankin suureellisempaan koitokseen. Jo talvella aloin haudutella ajatusta neulotusta tai virkatusta nutusta ja siksi ostinkin ihanat alpakkalangat ennen joulua, samalla kun tilasin postimyynnistä yllätyksiä pukin pakettiin. Koska kevät nyttemmin oli jo pitkällä, alpakkalanka alkoitin tuntua tähän saumaan liian villaiselta. Jospa keksisin jotain muuta...

Silloin tällöin silmäilin kirjaston käsityöhyllyjen tarjontaa sillä silmällä, että jos hyvä ohje löytyisi... Viimein löytyi Virpi Siiran Oma koppa 365 -kirja ja siellä oli monta houkuttelevaa virkkaustyötä.

Hajamielisen selailun löydöksiä olivat mm. ihanat sukat, jotka ehkä joskus toteutan.

Sivulta 153 löytyi lopulta se ohje, joka sai tädin tarttumaan pari vuotta laatikoston uumenissa lojuneisiin. alennusmyyntikorista ostettuihin Puro Batik -lankoihin ja virkkuukoukkuun.

Ohje oli periaatteessa ihan selvä ja simppeli, mutta kuitenkin ensin piti katsoa mallipalan ohje sivulta 130 ja kun olin selannut sinne, niin pitikin peruuttaa sivulle 70 opettelemaan terälehtikerroksen tekemistä ja sitä aloitellessani sain neuvon palata sivulle 30 alkukukan ohjeen saamiseksi. Koska ohjeen haltuun ottaminen ei ollut suoraviivaisen selkeää, virkkasin innoissani eteenpäin ja seuraavaksi sainkin purkaa monta riviä, kun olisin pitänyt jo soveltaa ohjetta toiselta sivulta. Ei siis mitään ihan aloittelijan ohjeita nämä...

Alkuperäisessä ohjeessa takki muodostui viidestä samanlaisesta virkatusta neliöstä. Aikani heiluteltuani virkkuukoukkua, huomasin, ettei malli toimisi valitsemallani liukuvärjätyllä ja suht paksulla langalla. Piti soveltaa.

Ensin ajattelin tehdä etukappaleet kahdesta palasesta, jotka sitten suoraan virkkaisin kiinni toisiinsa ja selkäkappaleeseen. Ei tullut hyvä. Liitoskohta oli liian silmiinpistävä.

Niinpä purin taas. Tätä takkia tehdessä on saanut purkaa ja virkata, purkaa ja virkata. Halusin saada valmiista takista edes kutakuinkin väreiltään tasapainoisen, siinä mittakaavassa kuin näin värikylläisellä langalla ylipäänsä olisi mahdollista. Tein isompia ympyröitä ja pienempiä ympyröitä ja koko ajan suunnittelin ja muutin suunnitelmia.

Itsellenikin yllätykseksi sain aikaiseksi jotakuinkin takkia muistuttavan vaatekappaleen... Pelkästään tasolle levitettynä työ ei näytä oikein miltään, joten askartelin järkkärin itselaukaisimen avulla kuvat, joissa jakku on ylläni. Tausta on huonoista huonoin, mutta tuohon sain kameran sopivalle korkeudelle. (Haikeana muistelin, kuinka helppoa oli saada poseerauskuvia, kun tyttäret vielä asustelivat kotona.)

Kiinnitys puuttuu vielä, mutta siitä on jo selkeä visio. Katsotaan, kuinka  kauan menee totetutukseen.

Sellainen siitä sitten tuli, ohje osittain omasta kopasta päästä.