Kuka näkee sut

Vanha viisas sanonta kertoo, että hyvää jaksaa odottaa. No, ainakin eilistä upeaa, mahtavaa. loistavaa, sydämellistä, lämminhenkistä. taidokasta ja niin  ihanaa Juha Tapion Sydän-kiertueen aloituskonserttia Savonlinnasalissa sai odottaa loputtomalta tuntuneen ajan. Liput itselleni ja Lissu-ystävälle ostin jo joulukuun kolmas päivä, samana päivänä kun lipunmyynti avautui. Hyvä että olin nopea, konsertti nimittäin myytiin loppuun hetkessä.

Kielimielikuvitusleikkijänä minua hykerryttää levyn ja sitä myötä postaukseni otsikko. Harmi, että edellinen kirjapostaus oli viime kuun juttuja... Viimeiksi lukemani kirjahan oli nimeltään Minä näen sinut. Siinäpä siis vastaus otsikon kysymykseen, heh.

Konsertti todellakin oli tämän kiertueen aloituskonsertti ja uuden levyn (Kuka näkee sut) ennenkuulemattomat kappaleet saivat ensiesityksensä täällä tänään, siis eilen. Siksipä lavan taustalle heijastui aluksi uuden levyn kantta mukaellen silmä, jossa artisti lauloi nimikkobiisiä.

Koko 800 hengen sali oli loppuunmyyty. Uusia kappaleita kuuntelimme odotuksen vallassa. Kun ei tiedä, mitä tulee, ei voi vielä hirveästi innostua. Mutta ei tämä esiintyjä petä. Musiikki on taattua laatua ja artistin lavakarisma säteili viimeiselle penkkiriville saakka.

Kun konsertin toisen kappaleen alkusoinnut (Kaksi puuta) kajahtivat kuuluviin, salillinen yleisöä oli sulaa vahaa. Ihan melkein itketti, kun kuulosti niin kauniilta ja taustalle heijastetut kuvat kruunasivat koko kakun.

Illan mittaan kuulimme valtaisan kattauksen uutta ja vanhaa Juha Tapion tuotantoa. Paremmat päivät, Mitä silmät ei nää, Tykkään susta niin että halkeen, Aito rakkaus, Eläköön, En mitään en ketään, Sinun vuorosi loistaa, Ohikiitävää, Kelpaat kelle vaan, Sitkeä sydän, Sydän jota rakastan, Jotain niin oikeaa ja vaikka mitä tuttuja ja vieraampia musiikkiherkkuja nautimme kaikilla aisteilla.

Jos artisti oli huippuluokkaa, ei orkesterinkaan tarvinnut hävetä. Seitsemän miehen voimalla säestys hoitui ammattitaitoisesti ja taidolla. Soittajat venyivät uskomattomiin suorituksiin, mm. basisti oli opetellut kahdessa viikossa soittamaan tuubaa ja hoiti suvereenisti tuubaosuudet jossakin kappaleessa. Oli ihanan sympaattista seurata, kuinka laulaja antoi kiitosta jokaiselle soittajalle vuorotellen ja kaikille yhdessä moneen kertaan. Ja niinhän se on, yhteistyöllä syntyi unohtumaton konserttielämys.

Mul on povarissa väkevä nuoruus... Paremmat päivät -biisistä jäi tämä lause mielen pohjalle pyörimään. Onpa kekseliäs mielikuva! Tätä laulua ennen kuulimme äärimmäisen murheellisen laulun uudelta levyltä ja se sai muuten huikeasti taputtaneen yleisön aivan hiljaiseksi. Nyt en tietenkään muista laulun nimeä ja sekös harmittaa!

Ensimmäisellä puoliajalla mustissa vaatteissa esiintynyt artisti ilmestyi väliajan jälkeen lavalle valkoisissaan. Ja Sydän jota rakastan -kappaleen tausta oli upea!

Linnunradalla on tähti

jota kiertää planeetta

Planeetalla kaupunki

Kaupungissa katu

Jonka varrella on talo

Sen ikkunalla sinä

Ja sinulla on sydän, jota rakastan

Seitsemältä alkanut konsertti loppui hetkeä ennen kymmentä eikä väliaika ollut kuin kaksikymmentä minuuttia. Todellakin todellakin todellakin saimme rahoillemme vastinetta ja omituisen onnellinen ja euforinen leijumisfiilis on vielä tänäänkin siivittänyt työpäivää ja kotielämää. Ainoa mikä nyt pikkuisen harmittaa, on se, etten raaskinut ostaa uutta levyä ja malttanut jonottaa siihen nimmaria. Juha Tapio oli halannut kaikki nimmarijonossa olleet ja poseerannut jokaisen kanssa kuvassakin. Olisi ollut aika hienoa... Mutta en jää sitä surkuttelemaan, vaan olen onnellinen siitä, että sain elää eilisen ihanan illan.