Puuroa uudella tavalla

Kotosen täti ei ole innokkaasti kohti tuntematonta kohkaava ja aallonharjalla ratsastava trendihaukka. Pikemminkin verkkainen ja loivaliikkeinen aprikoija. Siksi Kotosella ei testata uutuuksia ensimmäisten joukossa, vaan joskus sitten paljon myöhemmin, kun muodikkaimmat ajan hermolla tasapainolevat ovat jo siirtyneet uusille testikentille.

Kaupoissa ja Internetin maailmassa seikkaillessa sitä törmäilee milloin mihinkin ihmeelliseen, yllättävään tai houkuttelevaan. Nyt viimeisimmäksi silmäilyjen joukosta jäi mielen pohjalle kaivertamaan herkulliselta kuulostanut tuorepuuroresepti. Ohjeesta näin vinkin ensimmäisen kerran lähi-K:n hedelmäosastolla ja kotona googlailin asiaa tarkemmin. Hmmm, mielenkiintoista!

Tuorepuurosta kuulin ensimmäisen kerran varmaan 15 tai 20 vuotta sitten. Vanhan reseptikansion muovitaskusta löytyisi varmaan kellastuneita ohjeitakin, mutta testaaminen on jäänyt odottamaan lopullista innostumista. Voisin soveltaa vanhaa sanontaa ja todeta, että hyvin harkittu on jo puoliksi syöty...Uusi kiivi-banaanituorepuuro läpäisi aprikointiseulan ja pääsi testiin. 

Perinteisestä puurosta olen aina tykännyt ja syön kaikenlaisia puuroja kaurasta riisiin ja rukiista mannaan hyvällä halulla. Toisaalta meillä ei lapsuuskodissa koskaan syöty puuroa aamulla ensimmäisenä tyhjään mahaan enkä samaa ole harrastanut myöhemminkään. Puuro on ollut elämässäni satunnainen päivä- tai iltaherkku eikä töki yhtään suuhun päätyessään.

Kiivi-banaanituorepuuro yhdelle

pienen banaanin puolikas
1 kiivi
1 dl pikakaurahiutaleita
1 dl vettä
1 rkl pellavansiemenrouhetta

Pilko banaani ja kiivi kippoon, lisää muut aineet. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Jätä tekeytymään puoleksi tunniksi tai yön yli. Koristele haluamallasi tavalla ja lapa ääntä kohden.

Tein koeannoksen jo eilen päivällä muhimaan iltapalaa ajatellen. Illalla en sitten jaksanutkaan popsia puuroa, vaan jätin annoksen suosiolla odottamaan uutta päivää. Aamulla puuron kyytipojaksi valutin kahvia ja askartelin pari voileipää. Postilaatikosta kävin noukimassa tuoreet uutiset ja johan kelpasi alkavaan viikkoon herätä aamuvarhaisella.

Miltäs se sitten maistui?

Ensimmäisen lusikallisen jälkeen kävi mielessä, että tulikohan tästä ihan huti. En ollut ikinä ennen maistanut mitään samanlaista ja makunystyrät hätkähtivät hetkessä hereille hälytyskelloja kilisyttäen. Mutta jo seuraava suupala varmisti, että tästä herkusta tulee hitti. Puuro oli ihan törkeän hyvää ja täytti mukavasti massun. Ei käynyt tyhjyys suolenmutkassa murisemaan ennen lounasaikaa. Tämä ei ollutkaan mikään turha testaus! NAM!