Kalkkimaalarikisällinä

Jos meni Kotosen tädillä aikaa kypsyä tuorepuurolle, ei kalkkimaaliakaan poimittu puusta raakana. Tosin kiinnostus oli kyllä huipussaan heti ensimmäisten maalausvinkkien lukemisen jälkeen. Tositoimeen ryhtyminen vain jäi kaikenlaisen muun puuhailun jalkoihin. Hetkittäin haaveilin maalariksi heittäytymisestä ja aina kun jossakin blogissa hehkutettiin kalkkimaalattujen tavaroiden uutta elämää, harmitti oma saamattomuus.

Vuoden alussa ilmestyneessä Taito Shopin lehtisessä esiteltiin muun mukavan lukemisen ohella kevään kurssit. Eikös vain kurssitarjottimelta löytynytkin myös kalkkimaalausta! Nyt ei enää ollut järkeä jättää asiaan perehtymistä myöhempään, joten ilmoittauduin mukaan.

Kotona olisi ollut monenlaista esinettä, jotka kaipasivat virkistävää värikylpyä ja maalisudin kosketusta. Mutta kun päivää ennen kurssin alkua pyörähdin Kympintorin kirpparilla, sieltä löytyi veikeä pinnatuoli, jota en voinut olla ostamatta. Hintaa istuimelle oli pistetty 10 euroa ja tiskin takana työskennelleiden naisten kanssa naureskelimme, että tuunaustarvikkeet tulevat varmasti maksamaan enemmän.

Tuoli on normaalikokoiselle aikuiselle aika matala, lapselle tai lyhyempikasvuisella aikuiselle se olisi passeli. Mutta siitäpä tuleekin Kotoselle sisustuselementti, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Kun torstaina puoli viiden jälkeen kiikutin tuolia läpi keskusta-alueen, oli liikkeellä paljon kansaa. Savonlinnalaiset eivät ole tottuneet siihen, että huonekaluja kannetaan pitkin katuja, joten sain osakseni runsaasti hämmästeleviä katseita. Mutta askelsin ripeästi ja pian olin jo Taito Shopin ovella kantamuksineni.

Pelkäsin porhaltavani paikalle viime tipassa, mutta olinkin ensimmäinen kurssilainen paikalla. Siksi jäi hyvin aikaa napsia kännykällä kuvia materiaaleista ja esimerkkitöistä.

Kun kello tuli viisi, saimme huomata, että ryhmämme oli pikkuruinen, vain neljä osallistujaa. Tauti oli kaatanut osan ilmoittautuneista petiin. No, ei se mitään, meille jäi enemmän tilaa! Saimme Teija-opelta ohjeet ja opastukset ja pääsimme maalien valinnan jälkeen itse asiaan.

Minun piti nostaa kissa... ei kun tietenkin tuoli pöydälle ja aloittaa hirmuinen hiominen. Ensin karkeammalla ja sitten hienommalla hiekkapaperilla.

Valmiista värikartasta ei löytynyt sitä juuri oikeaa sävyä. Ostin purkin Faded Rose -maalia ja hämmensin sekaan punaista ja harmaata Vintagea.

Lopulta luulin saaneeni aikaiseksi sopivan värisävyn, vähän sellaista vanhaa roosaa.

Maalin sekoittamisen jälkeen pääsin itse asiaan. Tulikohan siitä kuitenkin liian äitelä väri? No, tällä mennään!

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen entinen tumma sävy paistoi läpi uuden maalin. Onneksi kalkkimaali kuivuu nopeasti!

Maali sai rauhan kuivua, kun maalarit pitivät teetaukoa myymälän tiloissa. Kukaan kurssilaisista ei halunnut kahvia, joten maistelimme mukavan mausteiselta tuoksunutta intialaista teetä.

Toisen maalauskerran jälkeen vanha ruskea sävy ei enää niin pahasti puske pinkistä läpi. Mutta on se kyllä aika imelän näköinen... onneksi ensi kerralla pääsen viimeistelemään työni. Tarkoitus olisi tuputtaa istuinosaan vaalealla maalilla jonkinlainen kranssi ja homma viimeistellään vahalla. Vahasävyjä on useita, joten sillä voi vielä työn ilmettä muuttaa. Pikkuisen pitäisi luonnetta saada tuohon äkkimakeaan vaaleanpunaiseen.

Onneksi on toinenkin kurssikerta! Keskeneräisiä töitä ei passaisi paljon esitellä, mutta en malttanut odottaa maalauspostauksen kanssa ensi viikkoon. Taito Shopin kursseilla on aina kivaa ja maalaaminen on mukavaa. Viikon päästä tiedetään, olenko edelleen samaa mieltä, vai kämmäsinkö koko homman.