keskiviikko 28. helmikuuta 2018
Kalkkimaalarikisällinä, osa 2
Viime viikon torstaina oli Taito Shopin kalkkimaalauskurssin toinen ja viimeinen kerta. Pieni porukkamme oli kutistunut entisestään, sillä yksi ryhmäläisistä oli käynyt viimeistelemässä työnsä päiväryhmässä.
Tuolini oli saanut rauhassa kuivua viikon ajan ja oli aika viimeistellä työ. Sieluni silmin olin nähnyt istuinosassa pullakranssimaisen vaalean rinkulakoristeen. Vaan kuinka sellainen oikein tehdään? Siinäpä vasta pulma.
Muovisella kakkupaperilla? Vaan eihän tästä mitään kranssia saa aikaiseksi...
Paperisella kakkupaperilla?
Pienemmällä kakkupaperilla?
Mukanani tuomissa kakkupapereissa oli Teija-open viisaiden sanojen mukaan liian kapeat paperisoirot reikien välissä. Maali leviäisi niiden alle eikä kuvio muodostuisi oikeanlaiseksi.
Onneksi kurssipaikalta löytyi sopivampia kakkupapereita, mutta renkulan halkaisija ei ollut ollenkaan somimmoillaan. Piti pikkuisen soveltaa.
Välillä kävin kurkkimassa kuinka Teija kertoili helpoimmasta koristelukikasta. Soirot maalarinteippiä, eriväristä maalia ja kas - vauhtiraidat ovat valmiit!
Sitten taas oman tuolin kimppuun. Koska istuimen koristelu sujui sutjakkaasti, innostuin ja homma lähti käsistä. Selkänojaan tuli koristeraita ja vastakkaiseen jalkaan myös. Jos olisin suunnitellut huolellisemmin, selkänojan täplät olisivat tulleet vasempaan reunaan ja koristeltu jalka olisi ollut etuoikealla. Silloin köynnös olisi jatkunut luontevasti istuimen puoliympyrästä. Mutta en jaksa tätä jäädä suremaan. Tulipahan tehtyä ensimmäinen kalkkimaalausharjoitustyö alusta loppuun valmiiksi.
Intopiukeana jatkoin seuraavien haasteiden kimppuun. Perussaviruukku saisi luvan muuttua enemmän oman näköiseksi ja esikoisen Lontoon puntakaupasta ostamat harmaat muoviset kehykset halusin tuunata toisen näköiseksi.
Kesken touhuamisen tuli teetauon aika.
Tauon jälkeen ennätin vielä vahaamaan tuolin ja jatkamaan ruukun työstämistä, mutta sen ja kehysten viimeistely jäi kotihommiksi. Tällä viikolla kuopuksen koiralapset ovat pitäneet huolen siitä, ettei tädille ole jäänyt askarteluaikaa ollenkaan. Vaan mikäs kiire tässä, ehtiihän sitä myöhemminkin.
Vaha maalin päällä tekee pinnasta kestävämmän ja myös väri muuttui raikkaammaksi ja kiiltävämmäksi. Mattapintaisuuskin näytti hyvältä, mutta tykkäsin kuitenkin, että tuolin väri oli parempi kirkkaampana.
Kotona pääsin kuvaamaan valmiin tuolin kukkasomisteen kanssa. Olin kuvitellut tuolin päälle kesän tuloa enteilevän kevätesikon, mutta sellaista en kaupoista nyt sattunut löytämään. Krysanteemi saa kelvata.
Muistin virkistykseksi vielä kuva lähtötilanteesta:
Uusi tuoli kiinnosti myös kuopuksen koiria. Että kai siitä aika kiva tuli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuolla valkosella koiralla on vähän sellanen ilme, että pitäskö meiän olla tästä jotain mieltä ;-) Hieno muuten tuo tuolinjalan koristelu!
VastaaPoistaKun kukka nostettiin pois jakkaralta, tuoli menetti kokonaan kiinnostavuutensa :D joten se siitä innostuksesta. :)
PoistaJa kiitos. Tuota oli hauska tehdä.
Aina ei mene niin kuin on suunnitellut, mutta nyt kun näkee tuolin valmiina, niin onko vaan hyvä, ettei aina suju suunnitelman mukaan... Tuolista tuli ihana LOVELOVELOVE ❤ Ja oliko onni myös, ettet löytänyt kevätesikkoa? Krysanteemi mahtaa kukkia pitempään ja on aivan täydellinen tuohon ❤ Hyvä sisko!!! Ja koirilla on selvästi metkut mielessä... Onko kukka pudotettu? Tuolin jalat järsitty?...
VastaaPoistaNoh, minulla jää suunnitteleminen usein innostuksen jalkoihin. Ihme, ettei tule enempää sekundaa :) Mutta tuoliin olen kyllä ihan tyytyväinen ja onneksi koiratkin jättivät uuden jakkaran rauhaan. Eivät ole muutenkaan kovia pahantekijöitä <3
PoistaAivan ihana tuli tuolista! Onnittelut Sinulle taitavista käsistä!
VastaaPoistaKiitos! :) Minulla on usein enemmän intoa kuin osaamista, mutta mitään ei opi, jos ei opettele. Käsillä tekeminen on mukavaa. :)
Poista