Koiramaista

Perjantaina oli vapaapäivä minulla, mutta sedällä ei. Lapsen karvaisia lapsia oli jo taas ikävä, joten hyppäsin aamulla linja-autoon ja matkustin jälleen Mikkeliin. Kuopus ja koirat olivat aamukävelyllä, kun lähestyin määränpäätä. Koirat eivät ensin huomanneet tuloani, mutta kun huhuilin vanhempaa koiraa nimeltä, hetken hämmennyksen jälkeen koira tunnisti ja suorastaan rynnisti tervehtimään. Olipa todella tervetullut olo!

Pikaisen ulkoilun jälkeen veimme koirat sisään ja suunnistimme kuopuksen kanssa ostoksille. Omasta aamupalastani oli jo aikaa, joten mieli teki kahvia. Onneksi apu oli lähellä, Graanin Pressossa. Puolitimme kuopuksen kanssa paninin, itse join kahvia, kuopus valitsi ison mukillissen teetä kauramaidolla. Teekuppi oli hauska, rutisteltu käteen sopivaksi.

Kaupassa käynnin jälkeen laitoimme ruoan uuniin yksikseen tekeytymään ja suunnistimme koirien kanssa ulkoilemaan. Vietiin ensin kuopuksen palautettava kirja lähikirjastoon ja sen jälkeen suunnistimme jäälle. Pieni pentukoirakin jaksoi pinkoa pienillä jaloillaan porukan mukana.

Enää ei umpihankikaan estänyt pienen lappalaisen lennokasta menoa aurinkoisella aavalla jäällä.

Isompi koira nautti ulkoilusta silmin nähden. Lumen alla tuntui olevan kaikenlaisia houkuttelevia tuoksuja, joita piti kuono lumessa haistella.

Emännällä oli taskussa herkkuja. Välillä piti tehdä temppuja herkkujen eteen.

Niin oli kivaa, että ihan nauratti!

Ihanan tiivis kolmikko, kuopus ja koiransa.

Välillä piti lapsien pikkuisen nahistella.

Pitkä lenkkimme väsytti pennun ensin ja kuopus lähti sen kanssa aiemmin kotiin. Minä jäin isommann koiran kanssa vielä nauttimaan kauniista talvipäivästä.

Oli niin kivaa, että piti ihan piehtaroida kirsukin lumessa.

Ulkoilun jälkeen maistui meheväksi paistunut kinkkukiusaus meille ja nappulamuona koirille. Kiitos!

Pentua nukutti makoisasti kunnon ulkoilun ja ruokailun jälkeen.

Isompi koira ei vielä päiväunia kaivannut, mutta emännän vieressä sohvalla oli hyvä istuskella.

Vaan ei aktiivinen hauva kauaa viitsinyt paikallaan nököttää vaan alkoi houkutella meitä leikkimään.

Iltapäiväkahvilla venytin jälleen herkkulakon rajoja, kun kahvileipänä mussutimme Pitkojen pitkoa ja mansikkahilloa. Kaupassa olimme tosin kaiholla katselleet herkullisen näköisiä Fazerin ystävänpäiväleivoksia, mutta yksissä tuumin totesimme, että ne varmaankin vain näyttävät hyviltä ja maistellessa olisimme kokeneet pettymyksen. Moni kakku päältä kaunis... Pulla on parasta!

Vielä ennätin käydä lenkittämässä vanhemman koiran ennen kuin piti kiirehtiä kotiin päin vievälle linja-autolle. Olipa kiva nähdä kuopusta ja karvaisia kakaroita. Nyt ehkä juuri ja juuri jaksan odottaa hiihtolomaviikkoa, jolloin saamme heidät meille  vieraisille.