Suukko talvelle

Jotkut eivät yhtään ymmärrä, mutta minä niin tykkään syksystä ja talvesta. Tykkään tietenkin myös keväästä ja kesästä. Mutta mitä toivottomampi sää, sen onnellisemmaksi ulkoilu tekee. Kiitos tietenkin kuuluu nykyaikaisille ulkoiluvermeille, jotka pitävät ihmispolon lämpimänä ja kuivana, vaikka myrsky kuinka mylvisi ja sade sataisi vaikka vaakasuoraan. Raikas ulkoilma vaan tekee niin hyvää!

Tällä viikolla säätarjotttimella on  ollut havaittavissa vallan valtaisaa vaihtelua paukkupakkasista räntäsateeseen. Kerkesi maisema olla aika kauniskin tuossa välillä, mutta parhaan päivänvalon ajan kökin töissä sisätiloissa ja lisääntyvä valo jäi valokuvauksessa hyödyntämättä. Ei se haittaa, tummakin taivas voi näyttää aika makealta.

Yhtenä päivänä ennen iltavuoroa hoksasin, että matalalta paistava aurinko aateloi tuiki tavalliset tulppaanit ihan satumaiseen, ylvääseen hehkuun.

Kotosella yritetään urakoida jouluherkkuja entisiksi. Toiveissa olisi päästä viettämään herkutonta helmikuuta, mutta sitä ennen kaappien uumenissa lymyävät makeat ja imelät pitäisi yhyttää ja pistellä parempiin suihin. Näin pakkaspäivien ratoksi syömävuoroon joutuivat höttöisen imelät Talvisuukot.

Pakkasella ei parane metallia pussata, mutta tällaista suklaasuukkoa maistelee kahvin kaverina ihan ilokseen. Imelää kyllä, mutta musta kahvi sopivasti tasottaa yletöntä makeutta. 

Talven valkeus ja raikas kylmyys ansaitsevat kunniamaininnan ja ihan reilun pusunkin. Neljä vuodenaikaa on rikkaus, josta pitää nauttia niin kauan kuin voi. Ilmastonmuutoksen eteneminen saattaa saada aikaan niinkin kurjan ilmiön ettei meille jää kuin ainainen syksy. Siitä en suuresti ilahtuisi.