Aina vaan harmaata

Miten nyt sattuikaan, mutta vuoden 2018 kolmaskin käsityö oli sitä samaa ainaista harmaata, jota tammikuinen sääkin meille päivästä toiseen tarjoilee. Ensimmäistä kertaa ikinä neuloin jotain alpakkalangasta ja rakastuin heti. Mikä ihana kosketus, mikä suloinen työskentelytuntuma! Ostin langat joulun alla samalla, kun tilasin Adlibrikseltä esikoisen joululahjakirjan ja harhauduin samoilla olemattomilla postikuluilla shoppailemaan lankaosastollekin.

Nyt tekisi mieleni sulkea silmäni siltä tosiasialta, että Kotosen lankavarastot pursuilevat alekoreista tai muuten vain sopivasti eteen sattuneista houkutushyllyistä ostettuja neulelankoja ja sännätä ostamaa lisää tätä ihanuutta. Onneksi joulunalustostoksillani olin varsinaisesti etsimässä neuletakkilankoja, joten pääsen nauttimaan kuninkaallisesta neule-elämyksestä vielä lisääkin.

Harmaan langan ostin vartavasten väliaikaisen työkaverini harrasta toivetta toteuttamaan. Hän huokaili useammankin kerran sormiensa jäisyyttä ja puolivakavissaan vaati minua hänelle kämmekkäät neulomaan. Ohitin vaatimuksen näennäisellä olankohautuksella kerta toisensa jälkeen, sillä tiesin joulunaluskiireeni, eikä sinne mahtunut enää yhtään tilaustyötä, olkoonkin vaikka kuinka pieni tahansa.

Sinänsä hassua, että tämä mahdottoman mukava ja värikäs ihminen pukeutuu lähes ainoastaan mustaan, joten suuri väri-iloittelu ei sormenlämmittimissäkään tullut kysymykseen. Mustaa en tykkää neuloa, se kun on niin synkkää, ettei minun silmilläni nähdä tuleeko työstä sutta vai sekundaa, joten harmaa oli kompromissiratkaisu.

Värikäs ja mukava, nyt jo ex-työkaverini on suuri sydämeltään, iloisuudeltaan ja valoisuudeltaan, mutta pikkiriikkinen fyysiseltä kooltaan. Salavihkaa silmäilin käsiä, joihin olin kämmekkäitä suunnittelemassa ja hikeä pukkasi, kun mietin miten ihmeessä ikinä osaisin tarpeeksi pikkuiset neulomukset tehdä.

Googlailin ohjeita ja tarpeeksi Internerin syövereissä seikkailtuani törmäsin Korsi-kämmekkäiden ohjeeseen. Ohje on alun perin  julkaistu Eiran Langat -lehdessä ja mallin suunnittelija on Pehmeitä paketteja -blogin Sanna. Minulla oli onni päätyä Näppärästi näkemättä -blogiin, jossa ohje oli näkövammaisia varten muutettu apuvälineillä saavutettavaan tekstimuotoon. Toki ohje olisi ollut kaiken kansan saatavissa myös Ravelryssä, mutta en halunnut luoda tunnuksia taas uuteen palveluun.

Mieleisen ohjeen löydyttyä oli ilo käydä neulomaan. Koska tulevan käyttäjän käsi on pieni, muokkasin ohjetta luomalla vähemmän silmukoita (46) ja jättämällä yhden peukalokiilan levennyksen tekemättä. Työn edistyessä hirvitti, jos koko puuha menisi kiville, sillä tekele näytti vallan lilliputtiselta. Kun molempien käsien kämmekkäät olivat prässäystä vaille valmiit, olin tyytyväinen kuvioon, joka ei tosin tästä yksivärisestää harmaudesta kovin selvästi nouse esiin. Kuvio veti kämmenselät kurttuun, joten kämmekkäät oli ehdottomasti höyrytettävä somempaan kuntoon.

Toinen on höyrytetty, toinen ei. Kumpi on kumpi?

Höyrytys häivytti kuviota vielä lisää. Mutta työ oli nyt valmis pakettiin.

Tänään työkaverin viimeisenä työpäivänä annoin kämmekkäät hänelle ja kappas vain: nehän olivat juuri sopivat! Ja taisivat ne olla aika mieleisetkin...