Tarttui mukaan messuilta ja vähän tuliaisia muilta; materialistinen postaus

Kahden messupäivän aikana onnistuin vastustamaan monta kiusausta, mutta menin lankeamaankin. Ihan aikuisten oikeasti olin ajatellut, etten tarvitse ostaa messuilta mitään. Yhtä oikeasti tiesin, etten millään voisi ohittaa kaikkia houkutuksia ja varauduin ostosten kantamiseen laittamalla molempina päivinä säilytykseen takin lisäksi repun.

Kuvissa olevien ostosten lisäksi kiikutin messuilta mukanani muutamia lahjoja. Niitä ei tässä esitellä, ihan varmuuden vuoksi.

Vaikka kirjastosta saa ilmaiseksi kirjoja enemmän kuin kukaan tarvitsee, joskus sitä kuitenkin tulee ostetuksi jokunen ikiomakin teos. Nyt olin höperöityä osastolla, jossa sai kolme pokkaria kympillä. Kantelin jo isompaakin pinoa kainalossani, mutta sitten järjen ääni puhutteli ja ostin vain yhden kolmen kirjan satsin, Lucinda Rileyn Keskiyön ruusun ja kaksi Kate Mortonin kirjaa: Hylätty puutarha ja Salaisuuden kantaja. Bookyn valtavilta alekirjapöydiltä poimin mukaani kahdella eurolla vain pienen herttaisen kirjan Onni, missä olet? Sammakkon osaston alepöydältä ostin Heli Laaksosen Sekaherelmäpuu -kolumnikokoelman viitosella. Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, Mauri Kunnaksen uusin kirja, Koiramäen Suomen historia, oli ainoa normihinnalla ostamani kirja itselle. Se muuten puuttuu tuosta kokoelmakuvasta, sillä se oli pakattuna eri laukkuun kuin muut ja oli unohtua sinne.

Surkeilta ruokamarkkinoilta ostin luomukahvia ja -suklaata sekä maistatuksen uhrina pussillisen Lindorin suklaata.

Putingin osastolla oli houkuttelevia tarroja bujoiluun tai kalenteriin. Ensimmäisenä päivänä onnistuin välttämään houkutuksen, mutta yön yli nukuttuani ostin nämä heti seuraavan messupäivän ensimmäisenä ostoksena.

Toisen messupäivän melkein viimeisinä hetkinä löysin hallista Heli Pukin kojun ja sieltä kaikkien houkuttelevien korttien viereltä ihastuttavan keikkakalenterin ensi vuoden rientoja selkiyttämään. Kalenteri oli niin veitikkamainen, että se suorastaan vaati tulla ostetuksi. Itse taitelija oli yhtä sydämellinen kuin edellisilläkin messukohtaamisilla ja juttutuokiomme oli yksi muutenkin hienojen messujen kohokohdista. Suorastaan hämmentävää, kuinka monet taiteellisesti lahjakkaista ihmisistä ovat myös sosiaalisesti lahjakkaita, lämpimiä, hyväntuulisia ja positiivisia ihmisiä, tuotteidensa parhaita markkinoijia.

Muutenkin olen hyvin onnellinen kalenterilöydöstäni, mutta voitteko uskoa tuuriani: kortit (5 kpl) sain kaupantekijäisiksi! Wau!

Kalenterin jokaisen viikon aukeamalla on toisella sivulla lisää kirjoitustilaa ja joku hupaisa ja/tai viisas oivallus. Ensi vuonna tällä viikolla kalenteri on hyvinkin tämän vuotisissa tunnelmissa, hauskaa! Vaikkei ulkona vallitseva jäätikkäinen keli kyllä nauratakaan oikeasti.

Postikorttien kanssa olen ihan toivoton! Aikamoisen nipun niitäkin kiikutin kotiin näiltä messuilta. Viisi korttia lähetin jo Helsingistä maailmalle, mutta nämä toin kotiin saakka.

Inge Löökin mummokorteista on kerrottava vielä hauska sattuma. Löysin Löökin kojun sunnuntaina aamulla, mutta koska aikataulussani oli siinä kohdassa tiukka paikka, lupasin palata paikalle ihan ajan kanssa. Kun myöhäisiltapäivästä sitten astelin kojulle uudelleen, siellä olikin uudet ihmiset myyntipöytien takana. Napsin telineistä niitä mummoja, joita en muistanut aiemmin nähneeni. Maksuvaiheessa kassan takana istunut myyjä kysyi, haluaisinko kortteihin signeerauksen. Minä vähän hämmästyneenä vastasin, että kyllä tottakai, jos se on mahdollista... No, siinähän asioin itse taitelijan kanssa, joten homma hoitui helposti. Tästäkin iloisesta sattumasta olin ihan täpinöissäni, mikä ilo ja onni kohdata hulvattomien mummojen luoja!

Sitten on vielä Ellin kirja, Koiramäen Suomen historia. Tähän sitä signeerausta piti jonottaa sinnikkäästi, kuten jo kerroin. Voisi sanoa, että signeeraus oli sinnikkyyden taisteluvoitto. Mutta siinä se nyt on! Satavuotiaan Suomen merkkipäivän lähestymisen kunniaksi ja innoittamana ostettu lastenkirja.

Sunnuntaina palatessani messuilta, esikoinenkin oli jo kotiutunut reissultaan maailman ääristä. Sain tuliaisiksi kaksi pakettia herkullisen näköisiä pikkuleipiä Skotlannista. Niinpä päätin tähän samaan saumaan esitellä esikoiselta vähän myöhässä saamani syntymäpäivälahjan, keltaisen, vanhaa kirjastokorttia esittävän pussukan ja kissamaisen teesiivilän sekä Kirjastokuningattaren Lontoon reissultaan tuomat tuliaiset, tee- ja Harrodsin keksiherkut. Kiitos molemmille!

Olisko vähän yltäkylläistä. Mitä?